NOITA (Kontsaalle): Sa oisit teiniks tehty, papiks pantu, jos isäs suomalainen ollut ois.
JAAKKO ILKKA (its.): Kun piru papin kanssa liittoon käy, niin sitt' on kumma, jollei onni suosi!
NOITA: Sa nostit puukkos. — Jos sa vannot mulle, vain marskin kylkeen että käytät sitä, niin tai'on puukkos kärkeen käärmemyrkyn, mi hiipaisten jo hengen hältä vie.
JAAKKO ILKKA:
En ole murhan mies, vaan oikeuden.
NOITA:
Ja vapauden, ma tiedän; mutta vapaus
ja marski Fleming eivät kaksin viihdy.
(Kuuntelee).
Ma kuulen ääntä, ratsun hirnuntaa —
JAAKKO ILKKA (säikähtäen); Ne huovit on ja Ilkkaa hirteen etsii… (Vetää puukkonsa). mut käyköön kuinka käy, ma taistelen; en eestä itseni, vaan tuhanten! Mun täytyy Tukholmaan ja, kautta taivaan, vaikk' kävis tieni läpi sydänten, ma tällä puukollani raivaan sen.
YRJÖ KONTSAS: Sa ota sukset multa, lakki myös, voit ehkä päästä heiltä. Jäljessäs mä sinne saavun.
(Metsästä kuuluu komento: "alas ratsuiltanne! Ne puihin sitokaa ja eespäin, mars". Toinen huuto: "Tänne johtaa jäljet!")
NOITA: On turhat aikees, huovit saartaa paikan; nyt jouduit hiirenloukkuun, Jaakko Ilkka!
JAAKKO ILKKA: Sa, lemmon noita, surmaaniko ilkut, mut nähdä saat, kuin iskee pohjalainen!