NOITA (tulee ovelle): Ma tunnen kaikki, tiedän myöskin kaikki; sa eilen saavuit hiihtäin marskin luo, ja hätää pohjolaisten valittelit; sun marski ruoskitutti, vangitutti, sa karkasit ja oot nyt henkipatto! Ken sinut kiinni saa, hän palkitaan, mut ken sun pelastaa, hän ruoskitaan.
JAAKKO ILKKA (masentaneena):
Sa olet noita, kaikki on kuin sanot,
(Tempasten puukkonsa).
Mut kieles juorut kurkkuus kuivukoot!
NOITA (nauraa): Vai luulet velhoon asees pystyvän? — Mies, puukkos tuppeen! Pahaa en ma tahdo, näät sama kosto, sama vihan liekki kuin sinulla on mulla.
JAAKKO ILKKA: Kosta en, jos oikeutta teenkin Flemingille.
NOITA:
Nyt aiot Tukholmaan, mut tiet' et tunne.
JAAKKO ILKKA:
Vai senkin tiedät! Siispä näytä tie.
NOITA (osoittaa): Ja tuolla kuusen alla kyykyllänsä on sulla kumppalisi, Yrjö Kontsas?
YRJÖ KONTSAS (tulee puun takaa tehden ristin merkin):
Jos piru tuo ei ois, niin Luojaks luulis!
JAAKKO ILKKA:
Käy tänne, Kontsas, velhon veikkoseksi!
(Kontsas lähenee).