(Menee tupaan).
YRJÖ KONTSAS: Voi, Kiesus auta oman ristis kautta — jo tunnen jalkopohjat pöhöttyvän!
JAAKKO ILKKA: Niin pakkasesta, vaan ei taikatöistä. (its.) On sentään kauhun paikka seutu tää, mut rohkea on aina rokan syönyt, (ääneen) En pelkää velhoa, ma tietä kysyn hän minkä voi, kun teen ma ristin merkin.
(Tekee ristin merkin rintaansa ja mökille päin).
YRJÖ KONTSAS: En marskia ma tuonoin peljännyt, mut tuota vapisen kuin haavan lehti!
JAAKKO ILKKA:
Ei purematta nielle noitakaan!
(Menee mökille, hätkähtää nähdessään kamalat kuvat, mutta tehtyään ovella vielä ristinmerkin, tarttuu hän kahvaan ja avaa oven sanoen):
Nimehen Isän, Pojan, Pyhän hengen!
NOITA (sisästä):
Käy sisään vaan, sa Ilkka Ilmajoelta.
JAAKKO ILKKA (säpsähtäen kuin salaman iskusta):
Häh! Taivaan Jumalat! Ken … kuka Ilkka?
(Tointuen ja miehevästi).
No niin, sen nimen isältäni saanut olen,
mut mistä helvetistä tunnet mun?