(Kuuluu ääntä oikealta).
JAAKKO ILKKA:
Ken tulee? Huovit jos, niin perii hukka.
YRJÖ KONTSAS (on katsellut sinnepäin): Ei, vanha akka sieltä yksin puittaa, ja ähkii, tuhkii tullessaan kuin hullu — hoi, piiloon Ilkka, siin' on velho itse!
JAAKKO ILKKA (vetäytyen Kontsaan kanssa vasemmalla olevan kuusen varjoon): Ma pelkään huoveja, mut muita en — ja olkoon akka vaikka pirun äiti, niin kysyn tietä hältä Tukholmaan.
YRJÖ KONTSAS (puun takaa):
St! Hiljaa! anna esiin velhon tulla!
NOITA (tulee ähkien ja itseksensä uhuen): Taivaat lieskaa ja valtameret kiehuu … ja tässä kiehuvassa kattilassa hän vielä keitetään ja paistetaan… Vanha piru itse seisoo sarvipäineen ja kaviojalkoineen vartaan varressa … kaikki pienet punapäät tanssivat luurankojen kanssa kilpaa sen rovion ympärillä ja tulta kohentelevat … hännät heill' on kohennuskeppinä, ne kun eivät tulessakaan pala … ja syttyinä on toisia verimatoja ja pyöveleitä, jotka rautaisen haarniskansa sisässä korventuvat ja kärventyvät karvoineen korvineen kuin paistinpannussa … (yrittää mökillensä, huomaa jälkiä lumessa, haistelee oven kahvaa, nuuskii ilmaa).
YRJÖ KONTSAS (hiljaa Ilkalle): On kamalat tuon riettaan miettehet — pois lähtään täältä, muuten pahoin käypi!
JAAKKO ILKKA (samoin Kontsaalle):
Mut kelle toivottaa hän moisen kuolon?
Kun ruoja vain ei söis, niin kysyis tietä! —
NOITA (vaanien); Täällä haisee ihmisen veri ja näkyy tasajalkaisen jälkiä… Ne ovat kaukalaisia, kulkuroistoja, oma väki tänne ei uskalla tulla ja pappihurtat ei pääse, sillä niitä varten olen taikani tehnyt… Onko hirtehisen puolakat tännekin kuononsa pistäneet?… Mutta kyllä minä silloin heidän sieramensa kutkuttelen… Parasta katsoa tupahan… Mutta jos likellä ovat mokomatkin mongertajat, niin säikytän ne loitommaksi näiltä mailta … (pärähtää kamalaan nauruun ja huutaa):
Huus karja laitumelle, kyys käärme kinosta myöten, sissis, sissis sisilisko, myys myyrä, myrkky myyrä, korpolaisten raato korpit, kaikki karja kalman eukon, vihoväki mannun eukon, huus, huus kaikkialle, näkymättä, nukkumatta, puhtaaks pankaa laitumeni, pistos sinne, pistos tänne, kannan alle, kynnen alle musta veri, myrkkyveri, kunnes maa on minun taasen, velhon valta, vuoren valta!