(Lukee)
Annettu Turun linnassa sinä 20 p:nä lokakuuta Armon vuonna 1596.
Klaus Fleming, Eerikinpoika.
Wiikin vapaaherra, Suitian, Kuitian ja Yläneen herra ja ritari, Valtaneuvos, Valtakunnan marski, Yli-amiraali ja Kenraalisotaeversti, Maaherra ja käskynhaltija koko Suomen Suuriruhtinaskunnassa, mies, jolla nyt on monta hallitsijaa, jotka kaikki säätää tahtovat, vaikka en minä muita ketään tottele kuin yhtä ainoata, jonka nimi on kuningas Sigismundus, sillä hän on kuningas ja pysyy kuninkaana.
STENBOCK (riemuiten):
Kas, se on selvää kieltä, lempo soikoon!
Eläköön Sigismund ja marski Fleming!
BRAHE: Jos oiskin yhtä selvä meidän ohje! Vaan meidän tehtävä on tarkastaa ett' yhteys säilyy Ruotsin valtakunnan; mut marski Suomen aikoo eroittaa, sen huomaa kaikki.
STENBOCK:
Kuinka eroittaa?
Hän mies on kuninkaan, mut suomalainen.
Siis huudan uhallakin kerran vielä:
eläköön Sigismund ja marski Fleming!
PAASHI (ilmoittaa):
Hänen ruhtinaallinen armonsa Sörmlannin herttua!
(Kaksi paashia avaa oven ja asettuvat sitten
sen molemmille puolille).
HERTTUA (tulee lakki päässä ja ratsupuvussa tuimasti sisään): Ken täällä karjui: Fleming eläköön, kun Ruotsin säädyt kaikk' on yhtä mieltä, ett' on hän nostattaja kapinan ja vihollinen maan ja valtakunnan?