[5] Kuva löytyy tällaisena Tourneux'n teoksessa "Prosper Mérimée, ses portraits etc".
[6] Les Contemporains, T. 74, siv. 5. (Paris, Chez Havard 1857).
[7] Mirecourt ilmoittaa tosin, että hän sinä päivänä jo muka kastettiin St. Germain des Près'n kirkossa, mutta kaikki M:n muut biograafit, esim. Tourneux, ja Mérimée itsekin kirjeissään väittää, etteivät vanhemmat, vapaa-ajattelijoita kun olivat, ensinkään antaneet kastaa lastansa. Samaa todistavat myöskin ne useat jutut, joita Prosper Mériméen myöhemmiltä ajoilta juuri tämän kastamattomuuden johdosta kerrotaan.
[8] Mirecourt, Les Contemporains T. 74, siv. 6.
[9] Encyclop. Britannica, s. 37.
[10] Picot'a, Davidin koulun ehkä uskollisinta oppilasta, on kiittäminen siitä, että Anna Mériméen muotokuva jälkimaailmalle on säilynyt. Kuva, joka on merkitty vuosiluvulla 1838, on lyijykynällä tehty ja esittää rouva Mériméen "en bonnet fanfreluché, le corsage étroit et haut, les lèvres minces, offrant une ressemblance visible avec son fils". (M. Tourneux Prosper Mérimée, siv. 44).
[11] Tämä tieto perustuu Loménien jo mainitsemaani akatemialliseen muistopuheeseen ja on se nähtävästi oikea. Leo Joubert (Nouv. Biographies) ja Mirecourt (Contemporains T. 74) tosin ilmoittavat Prosperin käyneen Charlemagnen lyseota, mutta koska ne miehet, jotka kirjailija itse myöhemmin on maininnut koulutovereinaan tiettävästi Henri IV:n lyseossa kävivät, niin on Joubert'in ja Mirecourt'in tiedonanto erehdyksenä pidettävä.
[12] Kirje, päivätty 22 p. marraskuuta, on kirjoitettu Léonor Mériméen hyvälle ystävälle F. X. Fabrelle ja säilytetään se samoin kuin muukin heidän välinen julkaisematon kirjeenvaihtonsa tätä nykyä Montpellier'n yleisessä kirjastossa.
[13] Tämä taulu hukkui siinä suuressa tulipalossa, joka v. 1870 hävitti Mériméen asunnon (rue de Lillen varrella Pariisissa) ynnä suuren ja arvokkaan joukon käsikirjoituksia, kirjeitä j.n.e.
[14] Kuinka korkealle romanttikot esim. Walter Scottin siihen aikaan asettivat, siitä olkoon seuraava ote nuorten äänenkannattajasta, "Globe" lehdestä parhaimpana todistuksena: "Depuis Homère, l'épopée n'a guère reçu que trois formes nouvelles: la première lui a été donné par le Dante, la seconde par Arioste et le troisième par Walter Scott. Cette dernière forme, quoique privée du rhytme, et peut-être par ce qu'elle en est privée, paraît convenir le mieux au goût des lecteurs de notre époque".