"Prosper Mérimée tshastj svoego rannjago detstvo provel v Dalmatsii, imenno v Rugaze, gde ego otets, izvestnyj zhyvopisets i architektor Leonor Mérimée sostojal odno vremja pri marshal Marmon, upravljavshem sozdannym Napoleonom post Presburgskago mira Illirijskim korolevstvom."
Ja täällä Ragusassa poikasena oleskellessaan oli siis Prosper Mérimée kuullut noita kansansatuja, joita hän sitten "Guzlassa" ikäänkuin muistissaan jälitteli ja mukaili. Tämä kyllä kuulustaakin sangen todenmukaiselta, kumma vain, ettei kukaan Mériméen biograafeista tästä ole vähintäkään tiennyt.
6) Filon on tietääkseni ainoa, joka on ottanut näyttääkseen seikkaperäisemmin Mériméen merkitystä valtioarkeoloogina. Kehoittaen huvitettua lukijaa silmäilemään hänen teostansa (s. 101-122) siteeraan tähän ainoastaan ne rivit, joissa hänen loppulausuntonsa sisältyy.
"A-t-il été un bon inspecteur des monuments historiques? Lorsque je me suis posé cette question pour la première fois, j'hésitais à la résoudre. Aujourd'hui, appuyé de témoignages dont l'autorité n'est point contestable, je réponds avec certitude: 'Oui, Mérimée a été un bon, et même un grand inspecteur des monuments; il a été l'inspecteur type, un initiateur et un maître pour ceux qui sont venus après lui'. En sorte que je me demande si toute son oeuvre littéraire accumulé fait équilibre à ses rares services artistiques" (s. 109).
En uskalla vallan jyrkkään tätä viimeistä lausuntoa vastaan protesteerata, mutta kaikissa tapauksissa on tällainen "punnitseminen" vallan sopimatonta ja ilman merkitystä. Paljo järkevämpi on silloin Philippe Burtyn lausunto: "Si V. Hugo n'avait pas écrit Notre-Dame de Paris et si Mérimée n'avait pas provoqué la formation de la commission des monuments historiques, on aurait rasé tous nos vieux édifices pour construire des Madeleines et des Bourses". (Katso Burtyn teosta "l'Age du Romantisme").
VIITESELITYKSET:
[1] Paul Lacroix, eräs Fr. L. Mériméen biograafeja, ilmoittaa "Biographies universelles" nimisessä kokoelmassa, että Mérimée vanh. muka olisi syntynyt 8 p. syyskuuta; tämän oikaisee kumminkin tunnettu tutkija ja M:n läheinen ystävä, Maurice Tourneux, perinpohjaisessa teoksessaan "Prosper Mérimée, ses portraits, ses dessins, sa bibliothèque" (Paris, 1879) varmasti mainiten syntymäpäiväksi, 17:n päivän syyskuuta.
[2] Vertaa näistä asioista: C. G. Estlander: Hippolyte Flandrin siv. 13-14. H:fors 1890.
[3] P. Lacroix: M. Léonor Mérimée, Paris 1860 siv. 4. — Tekijä ei ole ollut tilaisuudessa näkemään sitä muotokuvaa Léonor Mériméestä, jonka Ingres, hänen ystävänsä, valmisti. M. Tourneux, joka Mériméen hyvin tunsi ja mainitun kuvankin on nähnyt, vakuuttaa, että Léonorin hymyilevät kasvot selvään osottivat sitä herttaista hyväntahtoisuutta, joka ei halunnut muuta kuin "se faire une belle épitaphe en lettres d'or dans la mémoire de ses amis".
[4] Katso H. Aron: Journal des Débats 9/174 ja Loménie (Discours de réception à l'Académie française, 1874), joka hänestä sanoo seuraavasti: "Sa mère a laissé à tous ceux qui l'ont connue le souvenir d'une personne d'un esprit remarquable, associé à un caractère ferme et à un excellent coeur… Ses amis assurent qu'elle avait une aptitude singulière à raconter agréablement etc."