[34] Th. Süpfle: Geschiehte des deutschen Kultureinflusses auf Frankreich T. II, A. siv. 124.
[35] Gespräche mit Goethe, T. III, s. 112.
[36] Sen näemme Eckermannin päiväkirjasta (T. III, siv. 114) ja Ampéren kirjeistä isälleen, jolle hän m.m. kirjoittaa Weimarista, että "Goethe ihailee suuresti globelaisia ja varsinkin Clara Gazul'ia" (Katso A. M. Ampère et J. J. Ampère, Correspondance et souvenirs T. I, s. 442).
[37] Tourneux kertoo, että kuuluisa kuvanveistäjä itse muka vei tämän 57 medaljonkikuvaa käsittävän kokoelman Goethelle silloin kun hän elokuussa 1829 matkusti Weimariin runoilijavanhuksen rintakuvaa valmistamaan. Tässä on Tourneux kuitenkin erehtynyt, sillä Eckermannin päiväkirjasta (T. II, s. 132) näemme, että David lähetti lupaamansa kuvat ja kirjat Pariisista käsin vasta maaliskuussa 1830. — Mériméestä sanoo samainen Eckermann: "Besonders erwartungsvoll war ich auf Mérimée; der Kopf erschien so kräftig und verwegen wie sein Talent, und Goethe bemerkte, dass er etwas Humoristisches habe".
[38] Ehkä tahtoi Mérimée tässäkin suhteessa noudattaa Scottin esimerkkiä; tämä näet oli julkaissut kaikki Waverley-novellinsa anonyymisesti, ja juuri sen kautta oli hänen kuuluisuutensa niin äkkiä kasvanut.
[39] Tällä muotokuvalla, jonka on tehnyt Mériméen ystävä Étienne Delécluze ja joka esittää kirjailijaa itseään espanjalaisessa mantiljassa, oli ainoastaan osa painosta varustettuna. Kuva löytyy muuten sekä Tourneux'n usein mainitussa teoksessa että Poulet-Malassis'n toimittamassa vihossa "P. Mérimée tour à tour en homme et en femme" (Paris 1876), missä näemme hänet pyöreäposkisena naisena, jolla espanjalaisen tavan mukaan on huntu pään yli, helmivyö kaulassa ja röijy melkolailla rinnalta auki.
[40] Vuosina 1820-25 ilmestyi Ladvocat'n kustannuksella Pariisissa sarja käännöksiä ulkomaisesta kirjallisuudesta nimellä "Chefs d'oeuvre des théâtres étrangers, traduits en français par une société de gens des lettres".
[41] Loménie, Discours de réception, 8 janvier 1874.
[42] Katso Globe 4 p. kesäk. 1825. — Paitse tätä Ampèren kirjoitusta sisälsi Globe (18/625) myöskin erään toisen ylistelevän arvostelun Clara Gazul'ista. Sen kirjoittaja oli "eräs tilaaja" ja lausuu hän m.m. seuraavaa: "Voici un jeune écrivain assez hardi pour lever, le premier, l'étendard de l'indépendance dramatique en France. — Ici j'ai vu, pour la première fois, les hommes de notre temps parler comme ils parlent et agir comme ils agissent. — — Ce qui est absolument nouveau, ce sont les traits de vérité qui déposent à chaque instant de la sincérite et de la passion. — — L'auteur est, avec Walter Scott, l'écrivain moderne le plus éminemment vrai". — Kirjoittaja ei sano kuuluvansa mihinkään puolueeseen ja kehuu erittäin kappaletta "Les espagnols en Danemarck", jonka kautta hän katsoo totuuden astuneen draamaan samoin kuin Scott on sen tuonut romaaniin. Lie Scott auttanut tekijää muodon löytämisessä, mutta sisällys se on läpeensä itsenäistä, lopettaa tuntematon arvostelija.
[43] Journal des Savans, kesäk. 1825. siv. 380.