[140] Revue anecdotique T. VI, siv. 128.
[141] Avant d'entreprendre les tournées officielles il avait appris à mouler et cette pratique lui fut plus d'une fois précieuse (Tourneux, s. 53).
[142] Revue des deux Mondes T. XVIII.
[143] J. François Léonor Mérimée kuoli Pariisissa syyskuun 27 p. 1836 ja oli siis kuollessaan 79 vuotias. Hänen hyvä ystävänsä Ingres oli hänestä sitä ennen ehtinyt piirustaa muotokuvan ja vakuutetaan siitä, että siinä kauniisti esiytyi "la souriante bonhomie de l'homme qui voulait se faire une belle épitaphe en lettres d'or dans la mémoire de ses amis". Samalta kuuluisalta taiteilijalta (Ingres'ltä) sai rva Mérimée miehensä kuoleman johdosta vastaanottaa mitä sydämellisimmän kirjeen, jossa lohdutuksena m.m. mainitaan, että "onhan teillä vielä jälellä rakas poikanne, teidän oikeutettu ilonne". (L'amateur d'autographes 1876, N:o 268).
[144] Ilmestyi vasta Mériméen kuoleman jälkeen Pariisissa v. 1873 kahdessa osassa ja sisältäen lähes 300 kirjettä vuosilta 1836(7)-1870.
[145] Tarkoittaa kirjettä Madridista 25 p:ltä 1830; katso Revue de Paris'n marraskuun numeroa v:lta 1830 tai Mosaïque, Paris 1842.
[146] Mosaïque, Paris 1888, sivv. 283-86.
[147] J. J. Ampère: La Grèce, Rome et Dante, Paris 1848, sekä Une cours en Asie Mineure (Lettres à M. Sainte-Beuve).
[148] Lettres à une Inconnue T I siv. 40-51.
Turkin hallitukselta oli Mérimée todellakin saanut tuollaisen runollisen suosituskirjeen, jossa tunnusmerkkinä mainittiin, että hänellä oli "kuherruskyyhkyn suortuvat ja jalopeuran silmät". Eräässä toisessa samallaisessa suosituskirjeessä sanottiin hänen ihollaan olevan "la couleur du cheval pâle de l'Apocalypse".