[231] Paul Bourget sanoo Stendhalista kirjoittaessaan (Essais de psychologie contemporaine, Paris 1889, siv. 256), että Mérimée olisi varustanut tämän anonyymisen kirjasensa "de ce titre clandestin: H. B., par l'un des Quarante", mutta niin ei kuitenkaan ole laita. Semmoinenkin painos tosin löytyy, vaan se on Poulet Malassis'n omavaltaisesti toimittama ja muuttelema jäljennöspainos (vuodelta 1864), jota painettiin 140 kpl.
[232] Katso Tourneux, Pr. Mérimée etc., Paris 1879, sivut 71-80. — Kirjanen painettiin Didot'n luona Pariisissa ja käsitti 20 sivua in 8:o. Alkuperäistä ei löydy tallessa enää kuin 3 kappaletta, kaikki yksityisten hallussa.
[233] Kirje Guéret'n kirjastonhoitajalle, hra Bonafous'lle 12 p. helmik. 1857.
[234] Esipuheessa kokoelmaansa "Chants modernes" (1855, siv. 15.)
[235] Katso hänen sanomalehtikirjoituksia sisältävää kokoelmaansa "Heures de travail", Paris 1854, T. I siv. 276.
[236] Portraits hist. et litt., 2:e édit. siv. 165.
[237] Niinpä esim. Balzac oli vallan ihastunut häneen eikä tiennyt kehen häntä vertaisi (Katso Correspondance de Balzac, kirje 6:lta päivältä huhtikuuta 1839 sekä 30:ltä päivältä tammik. 1846, missä hän m.m. sanoo: "Stendhal est un des esprits les plus remarquables de ce temps".) — H. Taine, aikamme ehkä etevin arvostelija, nimittää Beyleä yhdellä sanalla "esprit supérieur", vertaa häntä Racineen ja pitää häntä nykyajan etevimpänä psykoloogina. (Katso Essais de Critique et d'histoire, Paris 1866.) — Emile Zolan mielestä on Stendhal, yhdessä Balzacin kanssa, koko realistisen suunnan luoja "eikä kukaan ole ennen häntä kuvannut rakkautta suuremmalla todenmukaisuudella". (Katso: Les romanciers naturalistes. Paris 1881, siv. 92.) — Paul Bourget asettaa Beylen täydellisesti Balzacin rinnalle, vertaa häntä Leonardo da Vinciin ja sanoo, että hänen mestariteoksensa "Rouge et noir" — — "a pris place dans le groupe de livres que Sainte-Beuve appellait les Bibles du XIX:e siècle". (Essais de psychologie contemporaine, Paris 1889, siv. 293. — Vrt. Georg Brandes: Den romantiske Skole i Frankrig, Kjobenhavn 1882, s. 290-344.) — Myöskin nuorimmat kriitikot, n.k. symbolistit, kuten esim. Charles Morice, sanovat hänen olevan "un psychologue infaillible — — plus que quiconque, du sens intime de la vie" j.n.e. (La littérat. de tout à l'heure, Paris 1889, siv 180.) Beyle oli siis itsekin vallan oikeassa ennustaessaan: "Je serai compris vers 1880".
[238] Portraits hist. et litt., 2:e édit., siv. 202.
[239] M.m. oli hän tutustunut Dickensiin ja Cooperiin, jotka olivat vierailleet hänen luonansa Pariisissa (Mirecourt, Les Contemporains, T. LXXIX, s. 79). Niinikään tunsi hän nähtävästi silloin jo jotenkin hyvin Panizzin, koskapa hän joulukuun lopulla 1850 kirjoittaa hänelle kirjeen, joka alkaa sanoilla "Mon cher Monsieur".
[240] Kesäkuussa 1851 kirjoittaa hän "tuntemattomalle" m.m. käyneensä katsomassa englantilaisia tanssijattaria "qui travaillaient chez la princesse Mathilde".