[251] Noin vuodesta 1834 oli hän näet elänyt onnellisissa rakkauden- ja voimmepa melkein sanoa aviollisissa suhteissa erään ylhäisen rouvan kanssa, jonka mies oli sangen kevytmielinen eikä välittänyt vaimostansa. Mériméen läheisimmät ystävät tunsivat kaikki tämän suhteen. Näihin aikoihin purkautui tämä pitkällinen "avioliitto" rouvan tahdosta ja Mérimée tunsi sen jälkeen itsensä "comme le Juif-Errant" sekä sen ohessa "vieux et ganache". — Katso Filon, Prosper Mérimée, siv. 68-70.
[252] Ibidem, siv. 224.
[253] Kirje Montijon kreivittärelle 27 p. toukok. 1852.
[254] Kirje samalle 10 p. kesäk.
[255] Toistaiseksi määrättiin Jerôme Bonaparten poika prinssi Louis Napoleon kruununperilliseksi.
[256] Filon tekee seuraavat kysymykset: "Tiesikö Mérimée tästä salaisuudesta? Vai oliko keisarinnan avioliitto hänelle odottamaton uutinen?" ja vastaa niihin, ettei keisarin rakkaus ollut kenellekään salaisuus, vaan että tieto kihlauksesta oli kuitenkin odottamaton uutinen kaikille.
[257] Kreivi itse polveusi ylhäisestä ja vanhasta Portocarreron suvusta, joka 14:llä vuosisadalla oli paennut Genuasta Estramaduraan ja vähitellen joutunut Gusmanin, Fernandez'in. Cordovan, La Cerdan ja Leiran aatelisalueitten omistajaksi, niin että Montijon kreivikunta vihdoin yhdisti kolme Espanjan suurinta grandialuetta. Kreivitär oli vanhaa skotlantilaista ylimyssukua, jonka Stuartien kukistuttua täytyi paeta maasta.
[258] Filon lausuu hänestä (s. 53), että hän "étonna et enchanta le jeune homme par sa grâce, l'activité de son esprit, la vivacité de sa parole, l'étendue de ses connaissances" ja että "elle savait à fond l'histoire de l'Espagne, de ses anciens rois de sa langue et de ses monuments". Että hän todellakin oli älykäs ja nerokas nainen, sitä todistaa koko Mériméen kirjeenvaihto samoin kuin se korkea asema (camarera mayor), johon kreivitär v. 1847 kutsuttiin, vaikka hän vastapuolueen juonien vuoksi siinä pysyikin ainoastaan kolmisen kuukautta.
[259] Filon, s. 91.
[260] Lettres à une Inconnue, T. I. siv. 49 ja Filon, siv. 157.