Napoléon lui-même eut sa part de supplice:
Il lui fallût gaîment avaler le calice,
Et se laisser marquer en noir par ce charbon.
L'empereur souriant ne daigna pas contredire.
A la fin, il ne put s'empêcher de lui dire:
"J'ai plus d'esprit que vous parce que je suis bon!"
[310] Lettres à M. Panizzi T, II, s. 234.
[311] Ibid. s. 243.
[312] Katso Voltairen kirjeitä Formont'ille marraskuulta 1732, presidentti de Bessières'lle 8 ja 17 p. lokak. 1725.
[313] Lettres à une Inconnue, T. II, s. 11.
[314] L. Halévy, Notes et souvenirs, 1889, s. 263.
[315] Lettres à M. Panizzi. T. II, s. 400.
[316] Vanhastaan hauskaksi tunnettu pääkaupunki "an der schönen blauen Donau" häntä varsinkin näkyy miellyttäneen tällä matkalla. Siellä joutui hän hienoon naisseuraan, jossa häntä hemmoteltiin kuin ainakin suurta kirjailijaa ja jossa hänen täytyi kirjoitella "yleviä aatteita" ja piirustella naisten albumeihin y.m. Itse hän sanoo olleensa siellä "parfaitement ridicule". Mutta kaikissa tapauksissa kehuu hän Wieniä "paratiisin eteiseksi" (une antichambre du paradis) eräässä kirjeessä rva Seniorille, jonka mies, etevä kansallistalouden professori Oxfordissa, paljo seurusteli Mériméen kanssa ja muutamia vuosia sitten julkaisi hänestä hauskoja muistelmiakin. (Katso: L'Indépendant littéraire v. 1889.)
[317] Mériméen asunnosta, kirjastosta y.m. antaa Tourneux kirjassaan "Prosper Mérimée etc.", sangen seikkaperäisiä tietoja, vaikka en katso tarpeelliseksi niihin laveammasti kajota. Mérimée itse antaa siitä lyhyen kuvauksen kirjeessään (8 p. kesäk. 1855) rva Seniorille. joka pelkäsi tulla asumaan Don Juaniksi huudetun vanhanpojan huoneustoon tämän poissa ollessakin. "Il n'y pas de trappes ni de murailles recouvertes de tapisseries cachant des portes secrètes. Il y a trois lits dont un bon et deux très mauvais; deux chambres assez gaies, un assez grand nombre de bouquins et deux divans avec quelques pipes turques et autres". (d'Haussonville, Pr. Mérimée s. 70.)
[318] Filon, Mérimée et ses amis, s. 257.