[339] Tällä matkallaan kävi hän myöskin Skotlannissa, oleskeli Hamiltonin herttuan, markiisi Breadalbanen, Ellicen y.m. luona "allant de château en château". Hänellä olikin Englannissa lukematon joukko ylhäisiä tuttavia. Paitse jo mainittujen kanssa seurusteli hän sitä paitse lordien Palmerstonin, Shaftesburyn, Cowleyn, Clarendonin, Baringin, Broughamin, Lansdownen, Glenelgin, Russellin, Disraëlin ja Granvillen sekä Gladstonen, Newtonin. y.m. perheissä nauttien mitä ruhtinaallisinta vierasvaraisuutta.

[340] Muut jäsenet olivat: kenraali Allard (varaesimies), Lélut, Marchand, Chaix-d'Est-Ange, Lascoux, Pellétier, de Laborde, de Longpérier, de Saulcy ja Rouland.

[341] Melkein koko työ oli sysätty Mériméen niskoille. Hän puolestaan turvausi kokeneeseen ystäväänsä Panizziin, jolle hän 25 p. tammik. 1858 m.m. kirjoittaa seuraavaa: "Meillä on halu tehdä kunnollista työtä, mutta sitä tehdäksemme tarvitsisimme me soveliaita miehiä ja melkoisesti rahoja. Enkä tiedä, mistä niitä voisimme saada. — Ellette tule tänä talvena Pariisissa käymään, täytyy minun tulla teitä Lontooseen tapaamaan ja kiusata teitä niin pitkällä kysymyssarjalla kuin olivat Jaakopin portaat unessa"; lopuksi hän vielä valittelee työtänsä ikäväksi. Mérimée kävikin Panizzin puheilla Lontoossa ja epäilemättä sai hän tietää, mitä tarvitsi.

[342] Muut jäsenet olivat: Empis, Lascoux, de Rougé, Sainte-Beuve, de Longpérier. Ravaisson, Littré, Chasles, Taschereau, de Sacy, Brunet, Guessard, Rouland ja Bellaguet. — Näistä Mériméen kirjastopuuhista ja komitean lausuntojen sisällyksestä antaa Tourneux tarkempia tietoja usein siteeraamassani teoksessa siv. 130-142.

[343] Kirje on päivätty 3 p. kesäkuuta 1862.

[344] Lettres à une Inconnue T. II, s. 171-72.

[345] Ibid. s. 188-89. Vertaa myöskin kirjettä kreivitär Montijolle. (Filon, s. 287).

[346] Hallitukselle antamassaan kertomuksessa lausuu hän vallan samoja mielipiteitä kuin kirjeissäänkin, nimittäin että Ranskan teollisuus näyttää englantilaisen rinnalla joutuvan vähitellen takapajulle. Hän tulee näet seuraavaan tulokseen: "L'industrie anglaise, en particulier très arriérée au point de vue de l'art lors de l'exposition 1851, a fait depuis dix ans de progrès prodigieux, et si elle continuait à marcher du même pas nous pourrions être bientôt dépassés". (Katso Rapport officiel sur l'exposition universelle de 1862).

[347] Prinssi Napoleonin avuille ei hän suinkaan ummistanut silmiänsä, varsinkin mitä tulee hänen tunnettuun kaunopuheliaisuuteensa. Niinpä näemme hänen aina kiittävän prinssin puheita Panizzille; esim. kirjeessä 1 p. maaliskuuta 1861: "Le prince Napoléon a parlé — — avec beaucoup de verve, de véhémence et d'esprit. Il répond victorieusement à toutes les platitudes de papalins et des légitimistes" (puheina ovat Itaalian asiat). Niinikään muutama vuosi myöhemmin: "Rien de plus éloquent, de plus incisif et de plus spirituel que son discours" (avunannosta puolalaisille). Mutta toiselta puolen moittii hän prinssiä, että "son grand défaut est un manque absolu de tact" (kirje Panizzille 2/5 61) ja että "il est toujours prêt à faire des sottises", koska "il a une absence de tact incroyable dans un homme d'esprit". Hänen mielestään puuttui prinssiltä siis juuri niitä ominaisuuksia, jotka Napoleon I:n kirjeenvaihdon julkaisukomiteassa tarvittiin.

[348] Lettres à Panizzi, T. II, s. 15.