Elä itke! Muuten on
Rouvan torat mulla,
Silloin oon mä onneton,
Tuuti, tuutilulla!
Tuutilulla, sydämein,
Nuku siki-unta,
Mistä saisin surullein
Unhotuksen lunta?
Hussalulla! — Aina vain
Mielessäni säilyy,
Kuinka kotilahdellain
Tyynnä vesi päilyy.
Tuuti, lapsi! — Siellä on
Äitikullan hauta —
Taas sä itket, onneton,
Lauluni ei auta.
Lapsi, miksi nuku et!
Vaiko itket siksi,
Että laulut huomannet
Orvon kyyneliksi?
Taikka ei sun uni lie? —
Nuku kaikitenkin!
Muuten mun jo paha vie,
— Tuossa rouva onkin!
MYRSKYLINTU.
Kun myrsky mylvii ja laine laulaa
Ja vasten louhia loiskuaa,
Kun honka huojuu ja näre notkuu
Ja vahto pärskyen roiskuaa,
Mä silloin nautin ja riemurinnoin
Mä halki ilmojen kiitelen
Ja laulan luontoa, maailmoita
Ja elontaistoa ihmisten.
Kun viima vinkuu ja mastot laulaa
Ja laivan touvissa tuuli soi,
Kas silloin kuoroon mä myöskin yhdyn.
Ja myrsky säistäen mellakoi.