Aatos vuoroon seisahtuvi heillä,
Vuoroon vallatonna kauas väikkyy,
Väikkyy tunteen tuottamilla teillä
Tai myös aallokossa lemmen läikkyy
Sen he tuntee vain, ett' aina, aina
Sylitysten ois he autuaina.
Maailmassa tässä
Ihmis-elämässä
Lemmen valta varmaan suurin on.
Vaan memento mori! kuolo uhkaa,
— Lemmenkinpä voittaa kuolon valta —
Ethän ihmisparka oo kuin tuhkaa,
Pelkkä laina kaiken tuottajalta!
Vaikka onnes itse autuus oiskin,
Vaikka hetket hempeimmät se soiskin,
Kaikk' on katoovaista —
Tästä luonnon laista
Lempikään ei poikkeusta tee.
Juur' kun rintaa vasten rinta sykkii
Ja kun silmän katseen silmä kohtaa,
Juur kun nautinnosta suonet tykkii,
Punahuulet suudelmista hohtaa,
Silloin juuri, lemmen autuudessa,
Ihmis-intohimon vallitessa,
Huutaa tuonen valta
Maasta turpeen alta:
Ihmislapsi, kuolla täytyy sun!
Lontoossa 12/6 1890.
HUUTOLAISTYTTÖ KEHDON ÄÄRESSÄ.
Tuuti lasta keinumin,
Tuuti toisen lasta,
Orjaks täytyi tulla mun,
Vapa olin vasta.
Tuutilulla, hussa-aa!
Et sä lapsi kulta
Itkullasi viedä saa
Muistojani multa.
Tuuti lasta, tuuti vain!
Äsken vielä leikin
Tuolla kotipihallain
Kanssa veikko Heikin.
Tuuti lasta unelaan,
Nuku kiltti Kalle! —
Vanhempani Tuonelaan
Saivat mullan alle.
Tuutilulla, hussa-aa,
Pientä lasta tuuti!
Itku mun jo valtoaa
Minut herra huuti.