POIS SANARIITA!
Nimiä vain on jumala ja luonto,
Olemus yksi, eri silmin nähty.
Ihmisten työt' on kirkko, dogmi, oppi,
Ihmisten lailla harhateitä käypi —
Ikuista vain on maailmoiden mahti,
Ikuiset lait ja niiden vaarinotto.
Ken sääsi lait? Ken olevaisen tuotti?
Maailmain ulkopuolellak' on mahti,
Pysyykö siellä vaiko luomallansa
Ijäksi yhtyi, siten luomans johtaa?
Tuo. tietää mahdoton on ihmishengen,
On mahdoton ja turh' on siitä riita.
Sanansa voimalla voi kirkko kyllä
Tai ylivallan suuri virkamahti
Tai filosoofi järki-ongelmoilla
Todistaa oikeaksi jommankumman
Mut tieto varma jokaiselta puuttuu.
Poveemme suotiin tunne, päähän järki,
Molempain yhteys oikean on mitta,
Se yksin ohjeenamme olkoon meillä:
Sydämmen, järjen kaunis sopusointu.
Pois pakko ynnä määritelmäin valta,
Ne keksi ihmishengen öinen puoli,
Ne keksi vallanhimon viekas orja;
Vapaalle mahdoton on pakkousko,
Jalolle tarpeeton on dogmivalta.
Pois kurja kuona itse teräksestä,
Pois rikkaruoho itse vehnän tieltä,
Pois sanariita, ulkokuoren kiista,
Ett' vihdoin ytimeen on auki väylä.
Pois vakaan hengen tieltä ahdas aita,
Ja vakaumuksen vapaudelle valta,
Sitokoon siteet alhaisia hengen,
Ylevä henki kahleita ei siedä!
MI ORJUUTTA, SE KURJUUTTA.
Mi orjuutta,
Se kurjuutta;
Mi sortoa,
Se valhetta,
Mut mikä meill' on vapautta,
On totuutta, on rakkautta.