Nuoret naiset suloansa
Paljastellen tarjoilee,
Vaikka aarteitaan he hiukan
Ärsykkeeksi varjoilee.
Täällä kaikuu laulu, soitto,
Täällä riemu riemuks käy,
Rikkahat nyt hekkumoitsee
Kainoutta vain ei näy!
»Sydän vaiko mustat silmät
Lemmen liekin sytyttää?»
Siitä tässä juodessansa
Keskusteli seura tää.
Sydän syttäjä on lemmen,
Vanhat kaikki väittävät,
Mutta nuoret yksin äänin
Silmät siksi päättävät.
Maallikoiden juomingeissa
Nähtiin myöskin kirkon mies,
Hänkin viinikullallensa
Kyllä kulkuväylän ties.
»Nyt me saamme, kullan veikot,
Oikein herras-elämän,
Paavi tuopi näyttämölle
Oivallisen näytelmän.
Lahkolaisten joukko kasvaa,
Tuottaa kirkon turmion —
Paavi turvaa pannahansa,
Laittaa polttorovion.
Silloin meille, kirkon miehet,
Kulta-aika sarastaa,
Kirkko uhrein kullat ryöstää,
Jos ei ryöstä,—varastaa!»
Näin hän lausui kirkon pylväs,
Vei jo maljan huulilleen,
Mutta ääntämättä vaipui
Hengetönnä tuolilleen.
Vuosi vuolas viinin virta,
Soittoniekat soittivat:
Taashan paavin uskoisille
Kulta-a'at koittivat.