Kohta käyn mä maailmalle
Tätä julki huutamaan,
Kylvän kylvöt kaikkialle,
Ehkä jonkun sadon saan —
Sokeudessa luottaa kansa
Paaviin eikä—Jumalaan».
Näin hän virkkoi; vakaumuksen
Tulta tuikki silmät nuo,
Tehnyt suuren uhrauksen
Oli vasta miesi tuo:
Paljo uhraa rikas silloin,
Köyhillen kun kaikki suo.
Petrus Valdo ystävänsä
Kanssa istuu tässä nyt,
Totuudelle elämänsä
Uhrata on päättänyt;
Kansa luokse Jumalansa
Saatettava näät on nyt.
Rhône'n virta rantojansa
Hurjamielin hiihtelee,
Velloo Ahti aaltojansa,
Myrsky raivoo, ruhtelee,
Pirstoo purret kappaleiksi,
Mastot maalle viskelee.
Mutta vaikka ulkoisalla
Luonnonvoimat mellakoi,
Vaikka myrsky kaikkialla
Kauhistusta suurta loi —
Sentään henki ahkeroiva
Tyyntä työtään tehdä voi.
c) PROVENCEN LAAKSOSSA.
Ja aurinkoinen kultiaan
Loi vuorimaisemille,
Loi viinimaille Provence'n,
Sevennein rintehille;
Valaisi nöyrät köynnökset,
Kastanjat, sitruunitkin,
Valaisi maissivainiot,
Oliivit, limuunitkin.
Ja synkän tumma sypressi
Nous korkeutta kohti
Ja päivän kuumat suutelot
Pois orangeilta johti,
Ja kukkasetkin siimeksen
Sai öljypuiden alla
Ja pomeranssi tuoksusi —
Vihersi kaikkialla.
Tie kulki halki vuoriston,
Vei pitkin laakson pohjaa
Ja luokse kylän Provence'n
Se kulkijaimet ohjaa,
Ja tällä tiellä trubaduur
Jo lauloi monta kertaa
Ja Provence'nsa Eedeniin
Hän lauluissansa vertaa.
Ol' mauri, baski, burgundi
Jo polkenut sen hiekkaa,
Ja gooti, roomalainen tääll'
Ol' välkytellyt miekkaa —
Mut vapautta vieläkin
Tään seudun kansa vaati,
Ja sydämmensä uskonnon
Se itse myöskin laati.