Taukos hetkeks naisten nauru,
Sammui soitto kitarain,
Pikariin jäi Rheimsin viini,
Laulut kurkkuun laulajain.
Korvissaan soi vielä heillä
Kaiku Valdon sanojen —
Voisko koskaan ihmisille
Suoda uskonvapauden?
b) VALMISTUSTA.
Rhônen virta rantojansa
Hurjamielin nuhtelee,
Velloo Ahti aaltojansa,
Myrsky raivoo, ruhtelee,
Pirstoo purret kappaleiksi,
Mastot maalle viskelee.
Mutta vaikka ulkoisalla
Luonnon voimat mellakoi,
Vaikka myrsky kaikkialla
Kauhistusta suurta loi,
Sentään henki ahkeroiva
Tyyntä työtään tehdä voi.
Kammiossa syksyn yössä,
Laitehella Lyonin,
Istuu miestä kolme työssä,
Työssä mielin, mieltehin —
Ei he kuule myrskytuulta,
Loiskutusta rantoihin.
Työtä hengen tehdään täällä,
Ihmishengen vapauden,
Rauhan työtä myrskysäällä
Työ on näiden miehien:
Raamattu on eessä heillä,
Luultu lähde totuuden.
Kirja tää on ankarasti
Maallikoilta kielletty,
Siks' on ovet taitavasti,
Ikkunatkin teljetty,
Kirjoansa näin he pelkäs,
Itseään ei peljätty.
Päänsä viimein muudan nosti,
Lausui toisiin katsahtain:
»Tuonoin paavi siitä kosti,
Kun mä lausuin saarnassain,
Ett' on Herran käskyt toiset
Kun on käskyt paavin lain.
Vaan mun silmät aukeaapi,
Selvempänä kaikki nään:
Dogmejaan hän huutaa saapi,
Minä käännyn—elämään!
Usko suun on kurja valhe,
Kun ei anna sydäntään.