Näin hän mietti äitirukka,
Kiiruhusti astui,
Rintehellä nurmen kukka
Kastehesta kastui.
Sammui rusko taivahilta,
Pilveen taivon liensi,
Yöksi muuttui suvi-ilta —
Äiti juosten riensi.
Kotiansa riensi kohti,
Mietti pientä lastaan,
Kuinka muka tällä hohti
Silmät häntä vastaan.
Saapui töllillensä asti,
Oven aukaiseepi,
Mutta syöntä vihlovasti
Silloin parkaiseepi.
Vuotehell' ei lasta ollut —
Viel' on sija lämmin;
Miks' et, äiti, ennen tullut,
Tullut vikkelämmin?
»Varastettu! Varastettu!
Viety mun on lapsi,
Ainoiseni anastettu,
Harmene jo hapsi!
Munkki konna lapsen ryösti,
Munkki mustasiipi,
Elävältä hautaan syösti,
Luostariinsa hiipi.
Lapset vievät Valdolaisten,
Veivät, lapsi, sunkin —
Turmioksi sukulaisten
Kasvattavat munkin.
Luoja, ellös ilkityötä
Roiston salli tuota!
Ennen korppiloille syötä,
Syydä pitkin suota.
Kohtalonsa kuolemata
Kurjemp' moinen oisi,
Kiroella kantajata,
Sukukunta voisi.