Erotti varhain sun jo tuoni meistä,
Vei kesken viljan korjuun aljetun —
Ei sentään silmä tummu kyyneleistä,
Kun jalon toimintasi muistaa sun.
Ei itkemist' oo sankarmuistojamme,
Ne meitä työhön aina kehoittaa —
Ja työllä parhain kunnioitustamme
Myös voimme Castrenille osoittaa.
HERÄTYKSEKSI!
Mä laulan vapaudesta minäkin
Ja taistelua pilviin ylistän,
On työssä elämämme tarkoitus
Ja taistelu on ehto elämän.
Mä tahdon kuulla ääntä torvien,
Mä tahdon nähdä kalpain kalskuvan,
Mä tahdon verta saada suonihin
Ja innon tulta nuoren rintahan.
Siis ylös, nuoret, toivo kansan, maan,
Sä näytä, nimes että ansaitset!
Miks veltoksi ja kuhnuriksi käyt
Vai kilvoitustako sä peljännet?
Ol' aika kerran, jolloin tarvittiin
Sun voimas tanterella hurmehen
Ja jolloin kunnialla mainittiin
Ken kansaa päättömäks sai parhaiten.
On aika muuttunut, myös vaatimus:
Nyt urheuttas siinä tarvittais,
Ett' taisteluun käyt kanssa itses nyt,
Lyöt harhaluulot maahan kalvallais.
Sun kalpas järki terve olkohon,
Mi etuluulot murtaa, tuullottaa,
Ja empimättä tieltäs kaikki lyö,
Mi hengen vapauttasi vastustaa!
Siis ylös nuoret, toivo kansan, maan,
Käy taisteluun sä kanssa sortajas,
Miks veltoksi ja kuhnuriks sä käyt,
Mi lannistaa sun vanhaa intoas?