Näin on ainakin tämän kirjoittajalle käynyt.
Ylläolevilla riveillä tahtookin hän tavallansa puolustaa näiden seitsemän vaatimattoman kyhäyksen julkaisemista, joista pari ensimmäistä jo lähentelee 20:tä ikävuottansa ja joista nuorimmatkin ovat jo 10:n vuoden vanhoiksi ehtineet. Monesta voi ehkä näyttää joutavalta kaivaa vanhojen päivälehtien palstoilta esille tälläisiä vähäisiä muistelmia ja tunnelma-kuvauksia. Mutta ehkäpä minut paremmin ymmärtävät sellaiset, joille muistojen maailmassa on samoin käynyt.
Siinä toivossa, että nämä sentään voivat joitakuita huvittaa, olen nämä kyhäykseni vanhoista säilyistänsä kokoellut ja lasken ne nyt maailmalle hiukan siistittyäni ja viimeisteltyäni niiden kielellistä asua ja esitystapaa. Luullakseni on niissä kuitenkin vielä tallella sekä ajanhenkeä että tekijänsä näkökantoja kuluneen parinkymmenen vuoden ajalta.
Tekijä.
TESTAMENTTI
Kuvaus pikkukaupungin seuraelämästä 1880-luvulla
I.
Leskirouva Strömfors oli jo ikänsä loppupuolella. Hänen miehensä, kauppaneuvos Strömfors, oli ammoin jo kuollut ja jättänyt jälkeensä suuren omaisuuden. Koroistahan hänen puolisonsa nyt elikin … ja hätäkös eläessä, kun lapsia ei ollut … ei ainoatakaan rintaperillistä.
Leskirouva Strömfors oli siksi rikas ja siksi vanha, että ystävät alkoivat käydä yhä ystävällisemmiksi ja sukulaiset oikein sydämmellisiksi. Muorihan täyttää kohta 70 vuotta: "ei tuo enää kauvan odotuttane rahojansa", arvelivat he — itseksensä tietysti.
Olipa kaunis keväinen aamu. Aurinko paistoi kirkkaasti kirkontapulin kimaltelevaan kupupalloon ja koettivatpa muutamat uteliaat säteet väkistenkin tunkeutua noiden paksujen damasti-uutimien välistä leskirouva Strömforsin uhkeaan makuukammariin.