Tuokiossa oli Liisulla sitä tarjona, Sairas nieli muutamia pisaroita ja vaipui taas seljällensä, vallan tajutonna, kuten näytti.
Samassa tuli lääkäri … tohtori Gillberg.
"Kuinkas rouva on nukkunut, Liisu?" kysyi hän hiljaa pieneltä hoitajattarelta.
"Kaksi kertaa hän on herännyt; kerran joi hän vettä", toimitti Liisu.
Lääkäri meni vuoteen viereen, otti hiljaa sairaan käden ja koetti valtasuonen tykytystä. Ei mahtanut suonenlyönti olla oikein tyydyttävä, koska hän niin kauvan seisoi siinä mietteissänsä. Juuri kun lääkäri laski sairaan laihtuneen käden takaisin vuoteelle, heräsi tämä ja raotti silmiänsä.
Voi kuinka suuren muutoksen muudan viikko voi saada aikaan: poissa oli elo ja virkeys, silmissä jäljellä vain välinpitämätön, heikko tuijotus!
"Kuinka on laitanne, rouva Strömfors?" kysyi lääkäri.
"Ei ole muuta kipua kuin … polttoa", puhui sairas; "kas, nyt voin jälleen ajatella selvemmin. Hyvä tohtori, kutsuttakaapa maisteri Vilponen ja kauppias Öhqvist luokseni!"
Tohtori yritti vielä kysäistä, mitä varten heidät oli kutsuttava, mutta muisti, ettei sairasta saa väsyttää liiallisilla kysymyksillä … ja poistui vierashuoneeseen. Kellon kilinä kutsui sisäneitsyeen.
"Leena!"