"Kuulkaahan nyt, täti hyvä … kyllä te pian paranette. Kas, tässä toin minä teille kukkasia, jotka tuoksuvat niin ihmeen hyvälle", puheli konsulitar vieden lemuavat lahjansa sairaan luo.
"Itsekö sinä ne poimit?"
"En minä. Betty ne laittoi… Hän on niin kovin murheissaan tädin sairaudesta."
"Vai niin, vai niin, se rakas lapsi … kumma muuten, että lapsetkin voivat tuntea niin suurta osanottoa. Pikku Liisu rukkakin on valvonut täällä niin ahkerasti, että on oikein laihtunut, lapsi poloinen", puheli sairas.
"En suinkaan minä toki laihtunut ole…?"
"Tulehan tänne, Liisu", pyysi leskirouva Strömfors.
Liisu tuli. Sairas koetti hieman nousta ylös, mutta ei jaksanut … sitten veti hän lapsen luoksensa ja suuteli hänen puhdasta otsaansa.
Maisteri Vilponen ja kauppias Öhqvist ilmestyivät samassa ovelle.
"Hyvää päivää, rouva Strömfors … nöyrin palvelijanne konsulitar Svanström … terve, terve Gillberg…! Niin, kuinka täällä jaksetaan…? Olemme Öhqvistin kanssa kutsutut tänne … onko täällä siis jotakin tekeillä?"
"Niin, tahtoisin puhua kanssanne … kahden kesken", puhui leskirouva
Strömfors huomattavalla ponnistuksella.