Konsulitar nyökkäsi myöntävästi nikotellen.
"Käsketä sinä, Lyydia, avuksesi neiti Sällgren, joka ennenkin on tällaisissa puuhissa ollut…"
"Kyllä, joll'ei hän vain ole ehtinyt lähteä matkalle…?"
"Mihin hän nyt olisi ehtinyt matkustaa…? Tietysti on hän kotona… Ja pankaa sisä-Eeva kaupungille viemään surusanomaa kaikille tuttaville. Niin tehtiin isänikin kuoltua. Sillä välin kirjoitan minä kirjapainoon, että saamme lähettää etäämmälle ilmoituskirjeitä täti Strömforsin kuolemasta…" puheli käytännöllinen konsuli ja valtiopäivämiesehdokas kavuten jälleen korkealle konttorituolillensa ja tarttuen heti kohta kynäänsä.
"Miten panemme ilmoituksen, Lyydia? Sopisikohan tähän tapaan":
"Täten saamme surulla ilmoittaa, että Luoja viisaudessaan ja armossaan — niin, sehän käy laatuun — on nähnyt hyväksi täältä pois kutsua rakkaan tätimme, kauppaneuvoksen lesken, Maria Margareetta Strömforsin, joka lyhyen — — no niin, eihän se nyt niin varsin lyhytkään — — mutta kovan taudin sairastettuansa rauhallisesti — — —"
"Ei se ole tainnut tapahtua niin varsin rauhallisestikaan", oli konsulitar tietävinänsä.
"Elköön! Mutta kenen ihmisen olet sinä kuullut levottomasti ja tuskallisesti kuolleeksi ilmoitetun? Annahan sinä … kun minä jatkan: rauhallisesti vaipui kuoleman uneen K:n kaupungissa — — Jaa, mutta monesko päivä meillä nyi onkaan? Jahah! kolmastoista! Niin, siis — 13 päivä heinäkunta 1884 … kello (katsahtaen kelloansa) 1 j.p,p. 70:n vuoden ja 14:n päivän vanhana … katkeraksi suruksi — — niinkuin tässä kyllä nähtiin, mutisi hän konsulittareen katsahtaen — ja kaipaukseksi lähinnä sisarenpojalle, sisarenpojan lapsille, y.m. kaukaisemmille sukulaisille … ja useille kaipaaville tuttaville." Kas niin, eikös se kelpaa? Nyt vain nimet tähän alle:
Lennart Svanström Lyydia Svanström,
synt. Rothström.
"Kyllä se hyvä on", myönteli konsulitar Svanström, jolta itkukin jo oli mennyt ohitse ja joka nyt koki varpailtansa kurkistella ilmoitusta.