Myös tummain silmäsi tulten säihkyt,
Ne näin minä kyllä, mun impyein,
Ja rintahan mullakin leimahti liekki,
Sun toivoni morsiameksi jo tein.
Mut impeni armas ja viehkeä-huuli,
Sun jouda en ruusuja suutelemaan,
Mun kansani kallis ja murhekas maani
Ne kutsuvat työhön ja taistelemaan.
II.
»Oi poikani, heittäös työsi jo pois,
Jo ammoin on saapunut yö,
Pian koittavi taivaalla huomenkoi —
Tuo valvonta voimasi syö!»
Oi äitini armas ja kultaisin,
Et nyt mua työstäni saa —
En jouda, en jouda mä uinailuun:
Kun vaarassa häilyvi maa.
»Oi, lapseni, nuorihan vielä sä oot,
Mitä työsi se hyödyttäis?
On kansalla valvojat vanhemmat —
Kuka kuntosi ymmärtäis?»
Voi äitini kallis ja kultaisin,
Mua vaativi velvollisuus!
Mitä siitä, jos nauravi harmaapäät,
Mun puolella polvi on uus.
Minä nuoria kutsun ja innostan,
Kunis kaikki he valveutuu —
Ja halpa se varmaan itse on,
Joka tointani halveksuu.
»Oi, poikani, kaunista kaikki on tuo,
Mut ken sitä huomaa, ken?
Kuka kumma sun vaivasi palkitsee?
Vain kuolema kostaa sen».
Voi äitini hellä ja herttainen,
Mitä palkkoa pyytäisin?
Kun kansani kallihin säilyis vain,
Minä riemuiten poistuisin.