Läpi kasteenhelmien hymyilee
Sulopäivyen koitossa ruusu,
Niin myös läpi lempesi kyynelten
Sun sielukas, sininen silmäs.
Kuin kesäisen taivahan ruskot vain
Läpi auerharsojen hohtaa,
Niin hieno ja lämpöinen purppuravuo
Luo ruusuja poskesipäille.
Kuni vierivän virran ulpukka vain
On valkea, raitis ja puhdas,
Niin oot, oma kultani armaisin;
Lumen kanssa sä kiistata taidat.
Kuin lauhkea tuulonen keväimen
On tuores ja lämmin ja hellä,
Niin lie sinun morsius-suudelmas —
Oi, jospa sen kohta mä saisin!
NIINKUIN MERTEN MYRSKYSÄILLÄ.
Niinkuin merten myrskysäillä
Laine toistaan tavoittaa,
Vuoroin vuoreks kuohahtaapi,
Vuoroin laaksoks lankeaa.
Niin mun mielein aallokossa
Riemut, murheet vaihtelee,
Suistuu milloin syksyn yöhön,
Milloin taivoon taistelee.
Laine suuri, lakkapäinen
Vaatii synkän syvänteen,
Valo kirkas keskipäivän
Luopi vahvan varjosteen.
Kun on toiveet tuiki suuret,
Suuri myös on pettymys —
Tyynny, taltu, myrskymieli,
Se on sentään — täytymys!
Heitä tultes turhat roihut,
Vaivu tuhkaan tunteines,
Pohjan viiman vilu henki
Jäätää sentään sydämmes.