Kätke lempes liiat liekit
Poves pohjaan synkimpään,
Sinne hautaan harmahimpaan,
Kunne toiveet kätketään.
Sitten haudan merkin lailla
Kertoo silmäs katsehet:
Tässä lepää lemmen leimut,
Nukkuu nuoret toivehet.
Siis jos mua säälit, impi,
Liiku hiljaa haudallain,
Ettei ottais tulta tunne,
Jonka uneen kerran sain!
NEITI B:LLE.
Kuinkas eksyit sä, kumma kukka,
Kuuman aavikko-kosteikon,
Kuinkas eksyit sä kauas tänne,
Kussa varmaan sun kylmä on.
Sulle valju on Suomen taivas,
Sulle kolkko on ilma sen:
Tääll' on tuntehet taltuksissa,
Jäistä järkeä ihminen.
Niin on silmäsi syvät, tummat
Kuin on lampuet sydänmaan,
Niin on tunteesi tulta täynnä
Kuin ei Suomessa koskonkaan.
Lämmön hehkua luonas hengin,
Joka jäänkin jo sulattaa —
Mutta kauanko pohjan kylmää
Jaksat, kukkanen, vastustaa?
1892.