1892.

ERÄÄLLE ÄIDILLE.

Liehumalla tyttäresi rakkaan kinterillä
Koitat miestä toimitella hälle vaikka millä:
Juokset tanssit, konsertit ja tutkin miesten mieltä,
Kaupatessa kultiasi käytät juorukieltä.

Miehen hyvän, viisahan sä tahdot tyttärelles,
Kun nyt kerran uhrin tään sä uhraat rakkaudelles.
Jalo lie sun tarkoitus, sen kaikki kyllä myöntää,
Vaan kuitenkin he kultasi ja tyttös luotaan työntää.

Syynä mikä olla voi? näin mietit ainiansa:
Onhan tyttös lempeä ja kaunis, viisas kanssa,
Ja kultia on kuormittain ja nuoren suloisuutta —
Siis miks ei miehet kiinni käy, se sulle viel' on uutta.

Jos kallis sulle tosiaan on tyttäresi armas,
Jos voit sä kuulla totuuden, mi toisinaan on karvas,
Tää keino paljo varmemp' on kuin tyttäresi kulta:
Sä kosijoita kieleltäsi säästä kirotulta!

Sä yksinänsä tyttäresi anna toimiella,
Hän tietää kyllä sulollansa miehet kietoella.
Sä sillä aikaa kotonas voit kieltäs rauhoitella
Ja ylipäänsä vaitioloon itses totutella.

KEVÄTKYLMÄT.

Kevätkylmä ne runteli tunteeni oraat,
Vei henkeni helpehet hennoimmat;
Mut lohdutus sentään pieni on mulla:
Syyshalla ei harmaja paljoa saa.

ERÄÄLLE ARVOSTELIJALLE.