"Myöntänet kait itsekin olevasi liian nuori lähtemään maailmalle aivan omin päin; se on kerrassaan mahdotonta."
"Minä en ole oleva yksin. Rouva Carey hankkii minulle hyvän kodin Charlestownissa ystäviensä luona. Luotathan hänen arvosteluunsa ellet muiden."
"Jos hän on kyllin armelias ohjaamaan omien lastensa ohella sinuakin mielettömine tuuminesi, niin ei minulla ole mitään sanottavaa. Olen useasti jutellut hänen kanssaan ja hän tietää, että niin pian kuin olen saanut valmiiksi viimeisen nidokseni, voin tehokkaammin valvoa sinun ja Cyrilin kasvatusta."
"Saanko siis mennä?"
"Saat, jahka olen kuullut kuka tuo henkilö Charlestownissa on. Parin kuukauden kuluttua on muuan tieteellinen retkikunta lähdössä Etelä-Amerikkaan ja minua on pyydetty lähtemään mukaan. Jos sinä olet päättänyt jättää kodin, niin olen vapaa kutsumusta noudattamaan. Ehkäpä rouva Carey suostuisi pitämään Cyrilin luonaan minun poissaollessani."
"Ehkäpä, ja minä neuvoisin sinua kaikin mokomin lähtemään Etelä-Amerikkaan. Siellä et ole oleva sen etäämpänä perheestäsi kuin olet aina ollut!" Tämän lähtölaukauksen ammuttuaan Olive sulki työhuoneen oven.
"En ole eläessäni tavannut kellään sellaista epämiellyttävää luonnonlaatua ja terävää kieltä kuin tuolla tytöllä!" mietti Henry Lord itsekseen palatessaan kirjojensa ääreen. Carey-äidin taika vaikutti hyvin hitaasti hänen veressään. Se oli hiukkasen kohottanut häntä hänen itsekkyytensä pohjattomasta syvyydestä, mutta paljon pahaa oli jo saatu aikaan kaikilla tahoilla, ja kysyttiin paljon aikaa, ennenkuin asiat saatiin korjatuiksi. Oliven luonne oli jo vetäytynyt kieroon ja katkeroitunut, ja vaadittiin runsaasti päivänpaistetta, jotta välinpitämättömyyden ja huolimattomuuden näännyttämä kasvi voisi ruveta kukoistamaan.
Nancyn yritteliäisyys johti hänet kustannusliikkeen yhteyteen. Kirjoittamalla silloin tällöin hetkisen Keltaisen talon ollessa unen helmoissa, saatiin syntymään kertomus, joka nyt oli matkalla kaukaiseen kaupunkiin. Se oli kirjoitettu uskomattomalla huolella vain toiselle puolelle paperia, ja sitä seurasi postimerkeillä varustettu kirjekuori vastauksen tahi käsikirjoituksen takaisin lähettämisen varalta. Päiväkaudet Nancy kulki toivon ja epätoivon vaiheilla hellien sydämessään ensimmäistä salaisuuttaan.
Siinä yrityksessä, johon Gilbert oli ryhtynyt, kysyttiin ellei juuri enemmän uskallusta kuin Nancyn ponnistuksissa, niin ainakin koko verran enemmän uhrautuvaisuutta. Kesäkuun 27 päivästä elokuun 27 päivään hän oli lupautunut Bill Harmonin postikonttorin hoitajaksi ja asiapojaksi ja piakkoin hän oli näyttäytyvä Keltaisen talon keittiön ovessa valkoinen liinanuttu yllään ja tilauskirja kädessään. Eläköön Gilly! Voimme jo nähdä kantapäittesi häviävän Hohtavan Muurin taa!
Kathleenin ja Julian yritteliäisyys oli kääntynyt varsin odottamattomaan suuntaan. Julian piironkilaatikossa, hänen yöpaitansa poimujen välissä lepäsi kaksikymmentäviisi selvin kirjaimin painettua kiertokirjettä. Heidän viimeinen tehtävänsä illalla ja ensimmäinen aamusella oli verkalleen ja kuiskailemalla lukea näitä asiakirjoja; voisihan silmä tahi korva vielä mahdollisesti keksiä jotain korjattavaa, vaikka niitä oli luettu jo satoja kertoja. Osoitteet kirjoitettiin, postimerkit painettiin päälle ja opiston päättäjäispäivänä lähetettiin paperit postissa kahdellekymmenelle viidelle perheelle lähiseudulle.