Carey-äiti lausui nämä sanat niin yksinkertaisesti ja luonnollisesti katsahtaen naapureihinsa vuoroin toiseen ja toiseen ja sivellen kädellään Peterin kiharaista päätä, että he tuskin tiesivät oliko oltava vaiti vai sanottava Amen.
"Raamattuako se oli, Osh?" kuiskasi Bill Harmon.
"Enkä tiedä; melkein kaikki, mitä hän sanoo kuulostaa minun korvissani Jumalan sanalta tahi Shakespearelta."
Carey-äidin tervehdyssanoja seuranneen hiljaisuuden aikana Gilbert lähestyi kori käsivarrellaan ja rakensi nopeasti ja näppärästi rovion messinkiristikon takana olevaan takkaan. Sitten Nancy ojensi Peterille löyhästi sidotun lyhteen sanoen: "Sytyttääksesi tulen tähän takkaan annan sinulle soihdun. Siinä on kedon yrttejä ruumiin terveydeksi, sananjalka laupeuden merkiksi, jalavan oksa rauhan- ja tammenoksa voiman merkkinä sekä muratinköynnös osoitukseksi, että elämme iäisesti teoissamme. Tähän olemme vielä lisänneet rosmariinin muistoksi ja orvokkeja ajatuksien merkiksi."
Peter kumartui takan eteen ja sytytti tulen kolmeen paikkaan, sitten hän ojensi soihdun Kathleenille hiipien takaisin äitinsä helmaan täydelleen mykistyneenä omasta merkitsevästä osallisuudestaan salaperäisten juhlamenojen suorituksessa. Kathleen pyöritteli kädessään soihtua lausuen muutamia kauniita, erästä tällaista tilaisuutta varten kirjoitettuja säkeitä:
'Pala, tuli, pala! Liekki, leiskua! Ken tässä kättä kohottaa, Hän suuren taikavoiman saa, Hän lämpöä viepi viluisille Ja hohdetta ulkona seisoville. He käyvät lieden äärehen Toivoen, kaivaten, Ylemmäksi pyrkien. Tää liekki ketä lämmittää Ja viihdyttää Hän milloinkaan ei yksin jää. Ja kellä koti kolkko on Ja liesi köyhä, loistoton, Hän tähän lämpöön tulkohon! Pala, tuli, pala! Liekki, leiskua!'
Sitten tuli Oliven vuoro avustaa. Ralf Thurston oli löytänyt rakkaasta Horatiuksestaan sopivan säkeen: Tibi splendet focus (Sinulle kotiliesi loimuaa). Olive oli maalannut tämän mietelauseen pitkälle, kaidalle kangaskaistaleelle ja antoi sen nyt herra Pophamille, joka nokkelasti kiinnitti sen sille varattuun paikkaan.
"Olivella on vielä toinenkin kaunis lahja Keltaiselle talolle", sanoi Carey-äiti nousten seisaalleen, "ja suorittaaksemme ohjelman seuraavan osan, on meidän saattueessa kuljettava yläkertaan minun makuuhuoneeseeni."
Kulkuetta johti Gilbert kantaen Hamiltonin äidin kuvaa, joka oli otettu vanhasta tiiliuunista "poikani Tomin" piilopaikasta. Carey-äidin makuuhuone, jonka seinäpapereilla upeili niittykukka-kimppuja, oli iloisesti valaistu ja valmiina vastaanottamaan lahjan. Nancy nousi tuolille ja ripusti muotokuvan uunin yläpuolelle sanoen: "Asetamme tämän kuvan tähän Agathan, Keltaisen talon omistajan, Lemuel Hamiltonin, äidin muistoksi. Sen alapuolelle panemme vihkosen kuivattuja satakaunoja, voikukkia ja angervoja, niitä kedonkukkia, joita hän eniten rakasti."
Nyt Olive otti pois viheriän seppeleen, joka oli peittänyt ruskein kirjaimin tiilitakan yläpuolelle maalatut sanat: " Mater Cara ". Kirjaimet olivat muinaisenglantilaista tyyliä ja niiden lomitse kiemurteli voikukkia ja angervoja uhkeissa kimpuissa.