Sen tunnen kyllä: oon outo uneksija päällä maan, jok' kuuntelee vain omaa kaipuutaan ja näkee ikitähdet päänsä yllä.
Sen tiedän kyllä:
mun lauluni on tähdenlento vaan,
mi sammuu kohta leimahdettuaan,
pien' valoviiru öisen aavan yllä.
Se tunto mulle
on tuska sammumaton, pohjaton:
kuin tähdet korkea, ah, kaipuu on,
ja onni mainen tyydyttää ei saata.
Se tieto mulle on riemu suurin, lohtu tuskassain: valona hetken välkähtää ma sain ja sitten — kohti Kaipuun pyhää maata.
SUNNUNTAILAPSET
ME
Meitä on monta, legio.
Me kuljemme ihmisten joukossa vieraina. Me sivuutamme kylminä ja umpimielisinä ne, jotka ovat valmiit rakastamaan meitä. Me janoamme niiden hellyyttä, jotka astuvat ohi meihin katsomatta.
Me liikumme yhtä keveästi rikkaiden kuin köyhien parissa.
Samalla hartaudella otamme osaa iloon kuin suruunkin.
Olemme murheisista murtuneimmat tai onnellisista onnellisimmat
sydämemme läikynnän mukaan.
Me olemme näyttelijöitä itsetiedottomasti ja meillä on sunnuntailapsen ihana arpa: ymmärtämyksen lahja.