He viettivät koko illan hauskaa seuraa, ja kaikista hauskinna oli kauppaneuvos.
Illallisen syötyä ja vieraan mentyä mentiin lukemaan kassaa. Kauppaneuvos tahtoi kaikin mokomin rouvaansakin siihen toimitukseen ja pikku Albert, joka vielä oli valveilla, tuli myös mukaan. Feeliks makasi konttoorissa sikeässä unessa.
Kauppaneuvos keksi mielestään sievän tempun siinä, että luki rahoja rouvansa helmaan.
— Miksi sinä Alma niin harvoin käyt täällä konttoorissa? torui hän hellästi. Täällä on muutenkin niin ikävää ja yksitoikkoista, että olisi hauskaa kun sinä aina kävisit täällä.
— Enhän minä tahdo tulla häiritsemään, teillä kun on täällä kaikilla tärkeätä työtä.
— Siitä viisi! Minä olen itse niin jörö ja kylmä ja olen varmaankin hyvin ikävä koko ympäristölleni. Mutta sinä, joka osaat olla niin hilpeä ja viehättävä, sinun juuri pitäisi tulla aina tänne häiritsemään meitä vähäsen. Se tekisi niin hyvää. Kyllä minä aina huomaan, kun konttoristit joka puolen tunnin päästä ottavat paperikorista paperia ja helistävät avainta… heillä on täällä niin ikävä, että pitää olla jotakin huvitusta. Mutta minä en mahda sille mitään, minä olen niin jäykkä. Minä olen myös liijan tarkka ja pikkumainen, kyllä minä sen monta kertaa jälestä päin huomaan, mutta minä en mahda sillekään mitään… Näin puheli hän rahoja lukiessaan, josta ei tahtonut oikeata tolkkua tulla; hänen täytyi alottaa aina uudestaan. Viimein hän hylkäsi koko toimituksen ja paiskasi kaikki rahat rouvansa syliin.
— Kyllä ne ovat oikein, oikeinhan ne ovat olleet aina ennenkin. — Vaan minun mieleeni muistuu se juoppo Vänskä, joka kävi täällä päivällä. Minä tein tyhmästi että annoin hänelle mitään; hänen vaimolleen ja lapsilleen minun piti antaa. Lähetä sinä tämä hänen vaimolleen huomenna.
Näin sanoen antoi hän satamarkkasen rouvalleen ja kertoi sitte Vänskän käynnistä. Hän näytti asiata ajatelleen jo ennemmin, vaikka hän vasta nyt siitä puhui.
— Kyllähän se on surkeata, että viina tekee semmoisia raukkoja kuin sekin Vänskä, puhui hän. Mutta ei se ole yksistään viinan syy. En minä viinaa sitä varten valmista, että ihmiset sillä juovat itsestään älyn ja voiman, — se on heidän oma syynsä. Minä valmistan sitä nautintoaineeksi ja järkevästi käytettäväksi, — niin kuin kaikkea tässä maailmassa on käytettävä järkevästi. Minkä minä taidan, että maailmassa on niin paljo raukkoja, jotka yhdellä eli toisella tavalla syöksevät itsensä turmioon? Mutta semmoisten onnettomia perheitä on autettava, sillä ne ovat viattomia kärsimään. Sinä saat, Alma, etsiä muitakin semmoisia perheitä, niin minä autan heitä. Ne olisi pantava linnaan pakkotyöhön semmoiset miehet.
Näin hän useinkin puheli pienessä hutikassa ollessaan. Selvänä hän oli niin kokonaan kiini kauppa-asioissaan, ettei hän joutanut niistä puhelemaan, kun oli niin umpimielinen. Mitä hän lupasi, sen hän myös täytti. Selvänäkin hän oli joskus ajatellut köyhäin lasten kasvatuslaitosta, joka olisi hänen kaupunkiin perustettava, ja vaikkei se aate ollut hänessä vielä aivan suurta valtaa saanut, oli se kumminkin kehittymässä.