"Rauhoitu! Tiedän ettei veljesi eivätkä muutamat muutkaan siihen puolueeseen kuulu."
"Tuleeko teidän majesteettinne armahtamaan Roche Talmontin?"
"Olet utelias. Tulen huomenna hänen kohtalostaan päättämään."
Kuningattaren astuessa yksityishuoneidensa etukamariin, ilmoitti siellä vahdissa seisova hovipoika, että tohtorit Meibom ja Naude olivat jo odottamassa olleet kaksi tuntia. Majesteetti oli kutsunut heidät saapumaan jo kl 5.
"Saavat mennä taas matkojaan", vastasi Kristiina tyytymättömästä. "En tahdo tänään enää ketään puhutella…. Seis, vielä yksi asia! Tänään ei ole yhteisiä päivällisiä. Katettakoon pöytä minulle itsekseni työhuoneeseeni."
Hovipoika meni ja Helena de la Gardie tahtoi seurata kuningatarta. Mutta tämä jätti hänet tuota hyväänsä, tavallistaan vähemmän ystävällisesti, sanoilla: "huomiseksi, Helena!" Katosi sitte työhuoneeseensa ja Helena vetäysikin pois pelästyneenä niistä ajatuksista, jotka myrskyvuoksen virtauksen koko voimalla olivat äkkiarvaamatta hänet vallanneet.
* * * * *
Seuraavana aamuna kutsuttiin Helena tulemaan erittäin varhaisella hetkellä kuningattaren puheille. Hän näki suureksi kummakseen Kristiinan jo olevan täysissä tamineissa. "Vai eikö olisi ensinkään mennyt vuoteeseenkaan?" ajatteli hän huomatessaan hallitsijattaren joinkin määrin väsyneet kasvot.
"Helena", sanoi tämä, selaillen papereja, joilla kirjoituspöytänsä oli peitetty, "tarvitsen apuasi. Olen rikas kuningattarena, mutta naispuolena köyhä. Vaatesäiliössäni löytyy ainoastaan hallitsijapukuja ja… ja arkipukuja. Tahtoisin tänään astua naispuolena esille, mutta kumminkaan en näissä loistovaatteissa. Tahtoisitko lainata minulle uuden vaatetuksesi — tuon punasilkkisen, jossa olit niin mieleni mukainen? Meillähän on vartalo samaa mallia — vaatetus tulee minulle käymään — ja luulen siinä tulevani hyvin edulliseen valoon."
"Majesteetti", sammalsi Helena, "kaikki, mitä minulla on, on luonnollisesti hallitsijattareni omaa —"