Joku riihimies tuli ilmoittamaan, että nyt siellä tarvittaisiin säkkejä.
—Kas kun ne unehtuivat, sanoi Auvinen.
Hän oli jo aikoja sitten sanonut menevänsä säkkejä riihelle viemään.
—Vai jo ne ovat niin lopussa, sanoi emäntä, ja tämä minun keittoni joutuu kovin hitaasti, kun on niin huonoja puita.
—Minä tuon tullessani parempia, kun käyn säkit antamassa, puheli
Auvinen mennessään.
Kohta hän palasikin, käsivarrella halkoja, joita laitteli hyvin huolellisesti padan alle.
—Menepä Aliina katsomaan, sanoi emäntä,—onko Vappu laittanut vettä lämpenemään riihimiehille, ja jos ei ole, niin kanna toverina.
—Liika raskastahan se on veden kantaminen Aliinalle, säälitteli
Auvinen.—Joutaisinhan tästä minäkin.
Usein ennenkin oli Aliina kuullut isänsä häntä säälittelevän, ja se tuntui aina niin hyvälle mielestä, mutta ei tällä kertaa. Hän kiirehti joutuin ulos, peläten että isä ennättää ennen.