—Sinne tämä menee, vastasi Aliina seisahtuen.
—Kenenkä sinä olet tyttö?
—Matti Auvisen ja Reeta Hälisen.
—Vai Matti Auvisen tyttö, sanoi suuri mies ja kääntyi oikein tarkasti katsomaan.—Onko isäsi kotona?
—Kaupunkiin meni tänä aamuna.
—Voipas sitä, sanoi suuri mies ja rupesi kyytipojan kanssa tuumimaan.
Aliina kääntyi jatkamaan matkaansa. Hän ei ollenkaan pitänyt tuon miehen uteliaista kysymyksistä. Ja mitä varten se sitten kääntyi niin tarkasti katsomaan? Jos vielä tulisi tuntemattomia vastaan, niin eipä sanoisikaan heille kenenkä tyttö. Mitä he sillä tiedolla tekevät.
Loppumatkalla ei pakkanen enää ollut niin kirpakkaa kuin aamusilla. Lauhduttava sumu laskeutui maille ja sekoittuneena talojen lämmityspaikoista lähtevään savuun hajahti vähän tervalle.
Viimein joutui Aliina perille. Räätäli sattui kotiinsa ja korjaili vanhaa turkkia. Räätälin vaimo hoiteli lastaan ja piti vieraan puhuttelusta huolta.
—Kun tämmöiselle matkalle näin pakkasella, ihmetteli vaimo.—On varmaan paleltanut jalkoja.