—Luulenpa otettavan. Ja tule vaan ja tule meille kortteeria, esitteli
Iida.
—Onko teillä muita ollut? kysyi Aliina.
—Ei nyt viime lukukaudella, sillä äiti ei ota tuhoisia, mutta varmaan se sinut ottaisi. Ja sitten me kuljettaisiin yhtä matkaa koulussa.
Alkoi kuulua kirkonkellojen ääni. Aliina ja Hilja kiirehtivät panemaan turkkia ylleen ja pyytelivät talon neitejä mukaansa. Nämä kysyivät äidiltään ja kuuluivat joutavan.
Kartanolle tuli leipuri itse katsomaan hevosta ja neuvoi panemaan talliin. Aliina olisi tahtonut vieraittensa vuoksi ajaa hevosella perille asti.
—Kyllä pääsette, nuoret ihmiset, tämän matkan jalkaisin, antaa hevosen levätä ja pankaa ruokaa eteen, sanoi leipuri.
Hilja riisui hevosen ja Aliina vei reestä kauroja.
—Hyviä mustia kauroja, kehui leipuri tullen katsomaan.—Jos niitä olisi myötäväksi, niin minulle saisi tuoda muutamia säkkejä.
—Minä kerron isälle, sanoi Aliina.
—Se olisi hyvä.