Vappu katsahti salavihkaa kumpaisenkin palveltavansa silmiin ja lähti ulos.
—Enpähän muistanut sanoa, ettei kanna niitä harvoja verkkoja, sanoi
Auvinen ja riensi pala suussa perästä.
Portailla tavoitti hän Vapun ja neuvoi sille hiljaa, mistä kohdasta löytää mitäkin. Sanottuansa palasi hän ateriaansa jatkamaan, mutta suoritti sen pian ja lähti rantaan.
Lapset tulivat marjasta ja toivat vähiä löytöjään äidilleenkin maisteltavaksi.
—Joko isä on tullut kirkolta? kysyi Aliina, vanhin lapsista, jota hänen äitinsä piti toisten valvojana.
—Jo tuli, vaan meni rantaan; kuului käyvän verkot heittämässä, selitti äiti.
—Saisinko minäkin mennä isän kanssa? kysyi Aliina.
—Mene vaan, jos tapaat vielä rannasta ja ottanee.
Aliina lähti kiireesti rantaan. Hän oli ollut aina lasten seurassa ja pysynyt siten mieleltään lapsena, vaikka ikää oli jo lähes viisitoista vuotta.
Rannassa olivat veneet vielä paikoillaan, eikä niiden luona näkynyt
ketään. Aliina katseli ympärilleen ja huomasi verkkohuoneesta liikettä.
Vielä ovat verkkoja ottamassa, ajatteli hän hyvillään ja kääntyi sinne.
Kumpainenkin oli kurkottamassa verkkoa orrelta.