—Pääsenkö minäkin järvelle? kysyi Aliina kynnyksen yli.
—Ka, johan se on Aliina tullut marjasta, sanoi Auvinen iloisesti, kääntäen päätänsä.—Mihinkä toiset lapset jäivät?
—Ne jäivät äidin luokse.
—Vaan jos äidin on liikuttava askareillaan, niin olisit sinä lasten luona.
—Minä kysyin äidiltä ja lupasi.
—No kyllähän sinä, vaan tulee niin paljon verkkoja, ettei oikein sovikaan.
—Minä soudan toverina.
—Ei se kahden soutaminen sovellu verkkoja laskiessa.
Auvinen otti viimeiset verkot ja toi veneeseen.
—Tuolta näkyvät tulevan toisetkin lapset. Minä annan täältä taskusta rusinoita, jakele niitä ja menkää sitten toisella veneellä tähän rantamalle soutelemaan.