—On se hauskaa, kun tänne saadaan vieraita toisistakin pitäjistä, sanoi Iida puheen aluksi.
—Niin, virkkoi vanhempi veli, joka näytti olevan puheliaampi;—pitihän tänne lähteä nostamaan niitä suuria voittoja, joita kuuluu olevan.
—En usko teidän voiton himossa tulleen, vaan jalommassa tarkoituksessa.
—Miksei voiton? Niitäpähän sinne kerätään.
—Kyllä, mutta yhtäkaikki. Kuinkas paljon te lähetitte voittoja?
—Ei minulta tullut yhtään, vaan tämä velimies teki soututuolin ja pienen lippaan.
—Vai teidän tekemiä ne olivat.—Iida kääntyi nuoremman veljen puoleen.—Nehän olivat suuret voitot yhdeltä.
—Huonojapa niistä tuli kiireessä, sanoi tämä.—Mielelläni minä sallin, että muut ne voittaa.
—Niin, eihän omat lahjoittamansa ketään ilahuttaisi, myönnytti Iida.
Mutta ehkä tekin voittaisitte mielellänne lehmän.
—Ainahan sen mieluummin ottaisi, mutta vanha ratuspa tuo kuuluu sekin olevan, vastasi nuorempi veli.