—Saisinko luvan tarjota pääsylippua Aliina neitille?
Aliinan kasvot tulistuivat, ja hän ihan sähähti vihasta kun sanoi:
—En tarvitse … minulla on.
Ristjaan alkoi poistua ja leventeli mennessään:
—Luulet olevasi hyvinkin korkeasta ko'ista, mutta kyllä minä semmoisia saan.
Aliina oli hyvillään, kun ei tätä kohtausta ollut Augusti kuulemassa, hän oli juuri vähää ennen tunkeutunut lippuja ostamaan.
Jo alkoivat torvet raikua, ja silloin tuli yhä kiireempi päästä lähelle. Pian kuhisi kansakoulun kartano täynnä väkeä, vaikka paljon jäi rahatonta rahvasta aitauksen ulkopuolellekin ottamaan osaa maksamattomina.
Alkusoiton loputtua piti opettaja Ranta avauspuheen, teroittaen sivistyksen tarpeellisuutta ja huomauttaen, että meillä on kansanopiston kautta uusi aikakausi alkamassa, ja että talonpoikaisen kansan itsensä tulee antaa kansanopistoille samanlainen suosio, kuin säätyläisluokka antaa yliopistoille. Mutta kun valtio ei vielä auta kansanopistoja, tarvitsee se ei ainoastaan paljaan suosiomme, vaan myöskin rahallisen kannatuksemme, sillä se tulee olemaan kansan yliopisto.
Puhe oli hyvä, mutta suuri osa ei sitä kuunnellut kovinkaan pitkältä. Monelle ei jäänyt koko puheesta muuta kuin »sivistys» ja »kansanopisto».
Kohta tulivat neitoset arpalippuja myymään, minkä kestäessä laulajat ja soittajat pitivät huvia yllä. Avatuita, tyhjiä lippuja viereksi kenttä kirjavanaan.