Aliinalle oli Augusti ostanut kourallisen arpoja, joista löytyi pari voittoakin.
—Mitähän nämä sisältävät, arveli Aliina uteliaana ja meni kysymään
Iidalta, tietäisikö tämä.
Eihän Iida muistanut, ennenkuin kävi luettelosta katsomassa. Kontti ja kirja kuului olevan.
—Eipä se ollut mitään, virkkoi Aliina vähän pahoillaan.
—Ettäkö sinäkin vain suurten voittojen vuoksi … huomautti Iida.
—Ei, vaan kun kontti…
—Mikä sillä on vikana, sanoi Iida. Kontti on suomalaisten »kapsäkki», ja kun voitot jaetaan, niin minä vaihetan sinulta kontin … ja mennään kävelemään kansanjuhlakentälle.
Aliinaa vähän hävetti tämä hänen kontin halveksimisensa, mutta hän sai pian hyvän mielen, kun kuuli että Iida tulee heidän mukaansa.
Illemmalla siirtyivät joukot suurelle kentälle kansanjuhlaan, johon oli laitettu kaikenmoisia telineitä ja tankoja kilpailuja varten. Sielläkin soitettiin aluksi, ja sitten nousi puhujalavalle Salinin Jenny-neiti pitämään esitelmää naisasiasta. Nytpä syntyi kihermä lavan ympärille. Jokainen tahtoi päästä mitä lähemmäksi, sillä melkein jokaiselle oli uutta nähdä »leveä-lahkeisen» nousevan suuren joukon eteen puhumaan. Toisena syynä uteliaisuuteen oli se, että oli kuultu, että tämä on sama Salinin-neiti, joka pienenä tyttönä myi »pullia» isänsä puodissa ja joka nyt on niin oppinut, että on käynyt ulkomaat ja kaikki.
Ja kyllä siinä olikin uteliaille ihmettelemistä, harva siitä kesken poistui. Sanat tulla nauskahtelivat niin terävästi, kuin jos olisi herneitä seinään heitellyt. Siinä saivat miehet tietää, mitä he ovat ja kuka käski.