—Tämä on varmaan renkien pullo, ja ne saattavat suuttua, jos tietävät meidän katselleen. Pannaan paikoilleen, eikä puhuta tästä kellekään mitään.
Hän kätki pullon hyvin varovasti ja kyseli Aliinalta, miten se oli peitettynä, jotta se tulisi samalla tavalla, ja varoitti vielä kerran mitään puhumasta.
Emännällä oli keitetty kahvipannu odottamassa isäntää järveltä.
Aliina muisti että hänen kasvinpenkkinsä tuvan takana oli vielä kastelematta. Hän haki astialla rannasta järvivettä ja alkoi tuohiliuhalla lipittää kasvien juurille.
Kujaa myöten kävellä kuhnaili pihaan päin suutari Naulanen, jolla oli pieni mökki kylän laidalla.
—Hyvä iltapäivä, sanoi Naulanen jo ulompaa ja poikkesi Aliinan puheille.
—Iltaa, iltaa, vastasi Aliina ja jatkoi työtään.
—Onko isäsi kotona?
—On, kamarissa kahvia juomassa.
—Juokoonpa sitten rauhassa, puheli Naulanen istuutuen nurmelle.—
Itsellesikö sinä kasvatat noita lyökkiä?