—Tässä on kaikille meidän talon joukoille, selitti Aliina.
—Kenenkä tuo isoin pensas on?
—Se on äidin?
—Isoin tuo saapi sille ollakin. Entäs tuo toinen iso?
—Se on isän.
—Vai isän … saisi noita sille olla useampiakin.
—Näitä on vaan yksi pensas kullekin, selitti Aliina.
—Eipähän ole kaikille lapsille.
—Onpahan, väitti Aliina ja katseli kummastellen suutariin, kun tämä ei saanut selvää, vaikka tunsi heidät jokaisen nimeltään.
—Tämä on minun, tämä Marin, tämä Reetan, tämä Antin ja tämä Junnun … nyt sen näitte, kehahti Aliina luettuaan.