—Niin, sinä olet todella hyvä, tunnusti Iida.—Mutta ehkä sinä kumminkin tulit etupäässä sen vuoksi, että saat olla enemmän aikaa kotonasi, ennenkuin joutuu sinne sairashuoneelle menon aika.
—Ei, hyvä Iida, en minä mene sinne sairashuoneelle. Minä lähetin jo tiedon, etten tule.
—Miksikä, ihmetteli Iida.—Olisithan sieltä saanut hyvän palkan.
—Kyllä, mutta mitä varten minä matkustaisin tuntemattomaan paikkaan, tuntemattomia sairaita hoitamaan, silloin kun on kotona kylliksi tekemistä omaisteni hyväksi. Kyllähän minua kunnian ja voiton himo pyrki vielä sittenkin riipomaan pois oikealta tieltä, kun olin jo päässyt tietämään, että rakkaus lähimmäisiin on Jumalan käskyistä tärkein. Mutta nyt olen sen kiusauksen voittanut ja menen kotiini ja koetan tehdä minkä voin kärsivän äitini hyväksi. Onpa siellä vielä isäpoloinenkin sekä siskot, jotka ovat jo hyvällä alulla itsekkyyden tiellä. Enhän ole heillekään vielä yhtään hyvää neuvoa antanut, ainoastaan riidellyt. Sinne menen ja toivoisin, että sinäkin Iida tulisit, kun joudut, minulle toveriksi… Kuoppa-aholle ovat jo kansakoulun hirsiä vetäneet…
—Siinä teet oikein, tunnusti Iida, ja silmät täyttyivät kyynelistä.—
Jos Luoja suopi elämän aikaa, niin minä tulen myös.