—Antaa olla. Minä en rupea tätä pölyn pakkoa nielemään jälkimmäisenä.
Samassa suisti hän taas muutaman hevosjonon edelle, ja ne saivat olla itse sitkeitä ajamaan, jolleivät jääneet jälelle.
—Mikä se on tuo töröhattuinen, jolle ei oikea meno riitä, kiukkusi joku tuntematon joukosta, joka myös oli haluton pölyä nielemään.
Tuulenhenki ei liikutellut kepeimpiäkään esineitä, ja siksipä saivat tietä kulkevat jauhamansa juoda. Kirkolle tultuaan olisi vielä jokainen saanut hartioiltaan liiat pölyt puistella ja muutamat kopistelivatkin niitä vähemmäksi vaatteistaan, mutta toiset menivät multineen päivineen kirkkoon ja hieroivat sen siellä vähemmän pölyisten vaatteisiin ja loput penkin selkälautaan.
Renkimiehiä seisoksi kupeella pienissä ryhmissä, ja heitä puhutteli väliin yksi, väliin toinen isäntä-mies. Nyt oli palvelijain pestausaika. Pienimmät poikakossit näyttivät olevan ikäänkuin tarjolla, mutta isommat tekeytyivät välinpitämättömiksi ja kävelivät huolettomina. Malinen ei mennyt lähellekään noita nulikkarenkejä, hänellä olisi niitä ollut kyllä kotona.
Papin ja lukkarin hevoset seisoivat toinen toisella puolen sakastin rappuja ja kuskit käähäilivät siinä ympärillä, tehden vähän väliä pieniä, aivan tarpeettomia ajokalujen korjauksia, noin vaan antaakseen sillä tietää, kenen herran palvelukseen kuuluivat. Aina siihen ilmestyikin uteliaita pitäjäläisiä kyselemään hevosten määrää, kehumaan kiessien hyvyyttä ja tiedustelemaan, onko kirkkoherra tai kanttori pestannut jo itselleen palvelijoita ja montako niitä on.
Malisen mieleen juolahti, että jospa kysyn itselleni noita herrain renkejä, kumpaista hyvänsä. Lukkarin renki herätti enemmän huomiota. Hän oli verevä ja terveennäköinen, ruumis täyteläinen, mutta ei erittäin kookas. Vaatteet olivat mustasta verasta ja mustavartiset saappaat jalassa. Muutenkin näytti tämä Malisen mielestä taitavalta, eikä liene mikään juoppo huilari, koska on noin hyvät vaatteet yllä. Hän meni kattelemaan renkiä ja puhetta alkaakseen kysyi:
—Joko on kanttorilla heinä tehtynä?
—On sitä vielä muutamiksi päiviksi, sanoi renki.
—Käypikö tuo itse niityllä katsomassa töiden tekoa.