—Elä sano, elä sano. Siellä näin ryyppyjä tulee. Ja en minä saata huoletonna katsoa, kun tytöt niin miehenpuutteisen näköisinä leihailevat, missä vähänkin on poikia saapuvilla, ja pojat samoin.
—Mene helvettiin! tosahti jo Malinen totisena. Minun tyttäreni ei kai ole kertaakaan ollut miehen puutteisen näköisenä »leihailemassa», eikä ole, saat uskoa sen.
—No, no, elä suutu, enhän minä puhu sinun tytöstäsi, tuleehan sille leihailemattakin, noin ikään.—Ja Turunen viputti sormellaan viekkaasti Anna Liisan kamariin päin.
Malinen ei ollut näkevinäänkään näitä sormen viputuksia, oli vain äänettä ja katseli toisaalle.
—Niitä on muita vähempionnisia, selitti Turunen,—ja pitäähän niitä kokeneempain auttaa yhteen päin. Ja minä en saa yhtä rauhaa, jos en ole hommassa, mutta sitten siitä on aivan kuin huoletta, kun näkee että nyt ne sattuivat. Vie sinä vihtakaarten Petter, kun se on lystiä, ja entä näitä ryyppyjä!
Totisesti oli hän innostunut aineeseensa, mutta hänen toverinsa kuunteli sitä aivan vastenmielisesti, eikä sanonut sinne ei tänne päin. Vielä heistä illan kuluessa tuli aika ystävälliset miehet, kun puhemies lopetti tuon virkansa ylistelyn.
* * * * *
Huomenna alkoivat vieraat laittautua kotiinsa lähtemään. Viikko eteenpäin tehtiin liitot käydä sulhasen kotia katsomassa, kuten oli tavallista. Malinen lupautui tulemaan itse mukaan, kun sulhanen pyysi moneen kertaan omasta ja isänsä puolesta.
Näinä välipäivinä teki Malinen matkavalmistuksia ja kehoitteli Anna Liisaakin tekemään. Ori sai uudemmat, napitetut vyöt selkäänsä ja kaksi hyvin huutavaa kulkusta länkien nokkiin. Peurantaljakin pantiin nyt reen perän päälle, jota hän muulloin piti säästäen, siitä kun tahtoi kovin paljon karvoja irtautua.
Anna Liisalla oli eräs omaistyttö toverina. Matka kului huimasti, vaikka sitä oli monta penikulmaa. Aamusilla kun lähtivät, niin iltasilla piti olla perillä. Malinen ei osannut hitaasti ajaa, eikä taas tahtonut ruveta hevostaan syöttelemään remupaikoissa, jos vaan ei ollut kievaria tai jotain tunnetumpaa taloa. Pikku talojen tuvassa istua uteliasten katseltavana ja kyseltävänä oli hänestä niin vastenmielistä, että ennen antoi hevosen kärsiä vähän nälkääkin. Saivat vain nähdä porhakan sivumenon ja peurantaljan liepsauksen kartanon solista kiidettäessä.