—Ei tässä auta työlästyminen, sanoi Aatu.
—Entäs jos tapahtuisi sama pyöräys perillä kuin viimeinkin.
—Eih, sanoi Aatu raakamaisella ilolla.—Ne ovat nyt kuin siiville lyötyjä ja kiittävät kauppojaan, jos saavat tämänlaisia.
—Elä noin sano, kielteli puhemies.
—Hyväpä on sanoa, pöyhkeili Aatu.—On se korea nyt jo siksi mennyt alaspäin, ettei kannata ylpeillä.
—En minä sitä tarkoittanut, vaan että jos sinulla on todella rakkautta sitä kohtaan, niin elä panettele, mutta jos ei ole, niin ollaan menemättä.
Tämä puhemiehen vakava neuvo sai Aatun vähän hämille ja hän silmillään syrjään päin vilkkuen selitti:
—On minulla rakkautta, on, en minä sillä sano.
—Itsepähän tietänet, sanoi puhemies.—En minä ole mikään vannottaja, mutta se pitäisi aina muistaa, ettei väkisin vävyksi eikä ylen mielin ystäväksi.
—En minä nyt enää pyrikään heille vävyksi, se on aivan rakkautta kaikki, vakuutteli Aatu, tekeytyen iloiseksi.