Tälle alakuloiselle mielelleen sai Malinen virkistystä siitä, kun emäntä sattui esittelemään, että annettaisiin Anna Liisan mennä sille, jolle on kerran… Se oli sama kuin pistää tuli tappuroihin. Ei vaikka keränä maailma pyörisi, ei sittenkään…
Siihen päättyi tilinkin tutkinto.
V.
Seppälän Aatu oli ostanut itselleen toisesta kylästä Ahoniemi nimisen talon ja luvannut siitä lopumma kymmenen tuhatta markkaa. Se jäi melkein kaikki velaksi, kun kotoa saatu perintösumma oli enempää kuin puolta pienempi ja siitäkin täytyi heittää kapineiden laittoon ja niiden tarpeiden varaksi, joita luonnollisesti tulee isännälle, joka on vielä emäntää vailla. Tätä Aatun maan-ostoa katsoi moni liian uskaliaaksi yritykseksi, mutta itse hän siinä näki monta houkuttelevaa etua. Ensinnäkin jo se tuntui miehuulliselta, että sai muuttaa omaan taloonsa toiseen kylään, jossa löytää uusia tuttavia noiden entisten sijaan, jotka jäivät mitättömän näköisinä vanhoille poroillensa käänteleimään. Eikä tämä talo ollutkaan ikävällä paikalla. Maantie kulki vieritse, ja naapureja kahden puolen, jopa niinkin arvokkaita, kuin kestikievari ja kylän kauppamies. Näitä lähinaapurejaan kutsui Aatu juomaan tuliaiskupit, ja mielellään ne tulivatkin. Näiltä naapureilta tiedusteli uusi haltija tarkemmin etupaikkoja sekä kyseli neuvoa, mitä tässä ensiksi rupeisi teettämään ja laittamaan.
—Istuimia on vähän, niitä saatte tilata minun kauttani, ne summissa teettäen tulee huokeiksi, ehdotteli kauppias paikalla, kun näki miten toiset saivat seisoallaan pöjästellä, vaikka kyllä hän itse oli istuimen ottanut.
—No, antaapa heitä sitten tulla pari tusinaa, sanoi Aatu rennosti.
—Ja minulla on toinen esitys, sanoi kievarin isäntä.—Emäntä taloon, tai talo tuleen.
Toiset vastustelivat, että ei nyt aivan niinkään, mutta toiset sanoivat sen olevan paikallaan, mitä kievari sanoi. Tämän viimeisen esityksen herättäjä oli saanut jo vähän hattuunsa, ja kun kuuli, että hänen esitystään kannatetaan, otti hän itse tuon asian käsiinsä ja tolkutti kymmeniä kertoja aivan samaa, aivan kuin se olisi ollut maailman viisain esitys ja hän itse viisain mies.
Näissä tuliaisissa oli ollut tuokin Aatun entinen puhemies. Sen kielsi Aatu yöksi kotiinsa ja alkoi esitellä uusia koetuksia. Se kuunteli asiata ja sanoi viimein:
—Vai niin, että vanhaa latua koetetaan uudestaan hiihtää. Et sinä muistele entisiä etkä työlästy.