—Minä saatan ostaa sinulta maan, jos myöt.
—Osta vaan.
Turunen piti vähän miettimisen aikaa ja mittaili tuttavaansa.
—Saatan minä ruveta sinulle puhemieheksikin. Siellä on meidän pitäjässä vanhanpuoleinen, rikas leski.
—Mitä tuosta … murahti Malinen vastaan.
—No olkoon, sanoi Turunen, kun ymmärsi morsianta moitittavan. Eihän se oikein miellytä, kun se sitä jalkaansa nilkuttaa niin pahasti. Mutta on siellä toinen nuorempi, jonka matkassa tulee tuhansia perintöä, kun joutuu. Sillä on vain se vähäinen virhe, että on jo yhden kerran tehnyt…
Malinen ei enää jaksanut kuunnella keskeyttämättä.
—Ole, helvetissä, hiljaa, jos sinulla ei ole muusta puhumista.
—No, no, ei puhuta, hämmentyi vähän Turunen.—Otetaan se maan kauppa.
Mikä sillä on hintana?
—Viisitoista tuhatta markkaa.